Punaviiva
Urheilulehdessä Petteri Sihvonen kaipaili takaisin punaviivasääntöä. Samaa haikailtiin eräässä toisessa ketjussa tälläkin keskustelupalstalla. Itse olen kovasti punaviivasäännön palauttamista vastaan. Minusta se ei veisi kiekkoilua eteenpäin, päinvastoin, se veisi jääkiekkoa kymmenisen vuotta taaksepäin.
Ihan periaatteessa: Mitä enemmän viivoja on kentällä, joihin liittyy sääntöjä, sitä vaikeampaa on kiekollinen peli. Jokainen viiva helpottaa kiekotonta joukkuetta ja kuten tiedämme, jokaisen joukkueen paras puolustaja on siniviiva. Minusta kiekkoilua ei edistä yhtään se, että kiekollista pelaamista vaikeutetaan. Jääkiekko on jo nyt kehittynyt liian puolustuskeskeiseksi, jossa estäminen, kahvaaminen ja erilaiset blokit näyttelevät aivan liian suurta roolia syöden pelin viihdyttävyyttä. Punaviiva sallisi keskialueen entistä tiiviimmän miehittämisen ja käytännössä pelkäisin sen johtavan siihen, että valtaosa joukkueista alkaisi pelaamaan trap-systeemillä.
Pelin kannalta se olisi huono asia, etenkin pienissä kaukaloissa, joissa tilaa on ennestään vähän, se tarkoittaisi entistä enemmän mies miestä vastaan painimista ja vauhdin vähenemistä. Itse olen pitänyt hyvän jääkiekko-ottelun mittarina sitä, kuinka paljon peliä pelataan päädyissä. Punaviivan palauttaminen siirtäisi pelin painopistettä selvästi keskialuueelle ja se olisi selvä askel taaksepäin. Pelin kehityksen kannalta olisi tärkeää keskittyä vapauttamaan kiekollista peliä. Keskialue on se, mikä pitää pystyä ohittamaan nopeasti, jotta kiekko olisi mahdollisimman paljon niillä alueilla, joista maalit tehdään. Mikään ei ole niin tylsää kuin kaksi passiivisestiu keskialuueella kyttäävää joukkuetta, jotka enemmän tukkivat vastustajan peliä kuin pyrkivät avamaan omaansa.
Punaviivasäännön selvimmät puolustajat ovat Erkka Westerlun ja Raimo Summanen. He muokkasivat HIFK:sta mestarijoukkueen luoden systeemin, mikä oli vastustajille vaikeasti avattavissa. Kiekkoilullisesti joukkue ei kuitenkaan ollut moderni, se ei vienyt jääkiekkoa eteenpäin, enemmänkin hyödynsi maksimaalisesti silloiset mahdollisuudet, pienen kaukalon, kovan taklauspelin ja tukkoon lyödyn keskialueen. Kun liike ja tila otetaan pois tai sitä vähennetään, niin siitä on selvä etu isokokoisille fyysisille joukkueille. Toisaalta se tuo myös peliin lisää taklauksia, mikä sinänsä lisää myös otteluiden viihtyvyyttä ja sinänsä tälläkin asialla on kaksi puolta. Myös kiekonriistot lisääntyy ja luo maalintekopaikkoja, mutta jossakin vaiheessa myös vastustajat oppivat (tai opettelevat) pelaamaan keskialue tukkien ja lopputuloksena on jääkiekko, jotä pääosin pelataan keskialueella.
Sinänsä punaviiva ei ole tärkeä asia, hyvät joukkueet ovat hyviä oli punaviivasääntöä tai ei. Taitavat pelaajat ovat sitä edelleen ja liikkuvat joukkueet pysyvät punaviivankin kanssa liukkaina ryhminä. Sen sijaan isokokoisille joukkueille punaviivasääntö antaisi yhden valtin lisää ottaa vastustajilta vauhtia ja tilaa pois. Edelleen sen tilan lisäämiseksi paljon tärkeämpi on se ikuisuuskysymys kahvaamisesta. Sen kitkeminen tulee olemaan avainkysymys ja siitä olisi hyvä käydä keskustelua laajalla rintamalla, jossa mukana ovat erotuomarit, pelaajat ja valmentajat. Mutta siitä voikin keskustella toisessa ketjussa.