Puhutko unissasi?

[Jack Daniel's]

Onko vaimosi tai joku läheisesi sanonut että puhut unissasi?

 

[Tj]

Intissä oppi tämän(kin) asian suhteen aivan uusia puolia itsestään. En ole tiettävästi kovin usein ennen inttiinmenoa puhunut unissani, mutta siellä sitten tuli puputettua kuin papupata. Varsinkin leireillä koko joukkue höpötti unissaan vuorotellen ja muut saivat aina nauraa. TalousAUn kanssa käytiin ihan kunnon vuoropuhelu, kun äijä alkoi yöllä kyselemään, onko tarpeeksi perunoita ja kauhoja ja onko kuivamuonat laitettu aamupalalle jo valmiiksi. Itse kuulemma höpötin jotain pesukoneen toimivuudesta ja marmatin vierustoverille kovaan ääneen, että tämä ei ollut niistänyt nenäänsä ennen kuin alkoi tekemään hernesoppaa.

 

[laiska laita]

Olen aina puhunut.... väillä huudankin oikein kovasti. Avovaimo sanoo että joskus se oikein pelkää kun komennan unissani.... yhden kerran yritti herättää ja vastaus oli: "mene sinäkin huora vittuu siitä kitisemästä" sen jälkeen ei ole yrittänyt herätellä, itse en tietenkään tuota tapausta muista vaikka silmät oli olleet auki.

Armeijassa tosiaan tuli kanssa juteltua nukkuessa. Leireillä meni kipinävuorot oikein rattosasti kun porukka jutteli, väsyneitä kun olivat.

 

[Sparrow]

Njet, jeg vet ikke om jag talar när jeg sovar...

Kukaan ei ole koskaan sanonut, että puhuisin unissani. Sen sijaan olen kuulemma kova kuorsaamaan: intissä olin tuvan "saha", ja sain aamuisin kuulla hieman katkeriakin kommentteja asiasta. Minkäs minä sille voin, että nukun joskus niin hyvin ja että sillä on joskus tuollaisia sivuvaikutuksia...?
Noh, viime yönä kuuntelin jossain vaiheessa kun emäntä puheli unissaan, en enää muista mitä. Niin kauan on hyvä, kunnes rupeaa tulemaan liukuhihnalta vieraita miesten nimiä. :D

 

[hörkkö]

öö... KÄNÄDÄ!:D
No ei vaa... kukaan ei ainakaan ole kertonut et puhuisin unissani

 

[Poison]

Jep, olen ainakin joskus puhunut unissani, kuten myös kävellyt. Joskus pari vuotta sitten, kaukalopallopelien jälkeisenä yönä olin noussut polvilleni "pelaamaan" ja kiljunut joukkuetovereille ohjeita. Isäni oli herännyt siinä vaiheessa, kun olin huutanut valtaisalla volyymilla: "Ellu ottaa!" Aamulla en muistanut edes nähneeni mitään kaukalopeleihin liittyvää unta. :cool:

Eräällä toisella kerralla, tosin ollessani n. 7-vuotias, olin kävellyt unissani siskoni huoneeseen, sytyttänyt valot, heittänyt siskolleni uuden hattuni, jonka olin osannut valikoida kaikkien kaulaliinojen, lapasten ym. joukosta sellaisesta laatikosta, ja sanonut: "täs siulle nyt uus hattu, ni siul ei tuu kylmä." Sitten olin vain sammuttanut valot ja kävellyt takaisin nukkumaan. :D

Onhan noita sitten ollut jotain muitakin, mutta niitä en jaksa alkaa tässä selittämään. :)

 

[OneBigRed]

Itse en tiettävästi juttele, mutta koska olen hidas nukahtamaan niin sain intissä kuunnella yksikin ilta kun kolme viereistä kaveria alkoi jokainen vuorollaan keskustelemaan. Esim "mmmm.Niinkuin tehtiin mäkiluodossa" "mmm mmm ota se Karsikas mukaan" ym. Melko hupaisaa... :D

 

[V-man]

Tapahtui eräänä yönä kesämökillä:

Minä: Psst! Hei! Herää! *ravistin muijakaveria hereille*
Muija: ...häh?
Minä: Mää oon käyny legolandiassa!
.
10s hiljaisuutta
.
Minä: Mitä vittua mää sanoin?
*kummatkin repeää nauramaan*

Toinen samanlainen:

Minä: pomppasin istuma-asentoon kesken unen ja aloin tivata töllöä sohvalla katsovalta kaveriltani erittäin vittuuntuneella äänellä että "Pistitkö sää perkele sen kasetin pois?"
Kaveri: Että mitä?!?
Minä: toistin kysymykseni
Kaveri: ööö...joo... pistin?! (ihmetteli että minkäköhän vtun kasetin)
Minä: No niin, hyvä stna... *ja takaisin makuulle*

 

[jyp17]

Minä se pälätän ja nauran harva se yö. Pienenä satuin aina lähtee vähän käppäilmäänkin sinne tänne - joskus 10-vuotiaana olin jo paahtamassa täysillä ovesta ulos, mutta onneks äitee pääs väliin, ettei tarttenu löytää aamulla itteensä jostain kyliltä.:p

Vieläkin oon naureskellut erästä tapausta, joka tapahtui tossa muutama vuosi takaperin. Olin just alkanut nukkumaan, ja siinä aloin nähdä heti unta, missä oli Jypillä matsi IFK:ta vastaan. Bednar lähti nousemaan laidasta, luisteliluisteli, hieman kohti maalia, veti ranteella aiiivan pienestä kulmasta - JA MAALI!!!! Meikäläinen huutaa kurkku punasena puolitoista sekuntia ihan täysillä... Tähän tietysti heräsin ja aloin samantien nauraa itelleni. Isoveljen naama ilmesty hetken päästä ovelle. "Mitä hlvtin elämää sä täällä pidät??!" :D

 

[Chip]

Ei mulle ole kukaan kertonut, että puhuisin. Muuten kyllä elän mukana unissa, monta kertaa on tullut herättyä omaan itkuun tai jonkinlaiseen huudahdukseen. Sillon kun mä soitin poikkihuilua, mä kuulemma viheltelin unissani... :o

 

[Carcki]

Minun tietääkseni puhun joskus, mutta harvoin unissani. Olisiko ollut joskus 12-vuotiaana jollain partioleirillä, missä olin kuulema koko yön selittänyt jostain Nikosta. Itselleni on vieläkin epäselvää, että kuka tämä Niko mahtoi olla, en nimittäin tunne ketään sen nimistä... (Pelaajien lisäksi)

Toinen asia tapahtui siskolleni, kun vielä asuin hänen kanssaan samassa huoneessa. Nukuin hyvin ja tyytyväisesti, kunnes siskoni pompahti istumaan, ja huusi kovaa "EEEIII!!!" Kysyin että "Mitä nyt?" ja siihen siskoni vastasi todella vihaisesti "Äiti otti mun nuken, ja heitti hiiren koloon!!!" Siinä hän sitten näytti minulle kieltä, ja jatkoi taas uniaan...

Serkkuni on myös kertonut hänen ystävästään, jolle kävi todella nolosti. Hän on sellainen, että kävelee paljon unissaan. Yksi yö sitten, kun hänen poikaystävänsä oli yö-vuorossa. Serkkuni ystävällä oli tietenkin ikävä, mutta meni kuitenkin nukkumaan. Oli tosi kuuma ilta, ja hän nukku vain alusvaatteissa. Hän meni tyytyväisenä nukkumaan, mutta käveli unissaan uloos asunnosta, kerrostalon rappukäytävälle. Siinä hän oli seissyt varmaan 30min "odottamassa poikaystävään" kunnes naapurin soittama poliisi herätti hänet ja kysyi että mitä tämä teki. Hän oli tietenkin laittanut oven kiinni, eikä ottanut avaimia mukaansa. Kun poikaystävä tuli kotiin, niin mahtoi ihmetellä miksi tyttöystävä oli aamuyöllä kerrostalonrappukäytävällä alusvaatteissa poliisin kanssa...

 

[ms.qvist]

Kukaan ei ole koskaan sanonut minun puhuvan unissani joten mitä suurimmalla todennäköisyydellä en sitten juttele unissani, muuten kyllä pidän melkoista elämää nukkuessani. Tapanani on nimittäin narskuttaa hampaita ja ääni on kuulemma melkomoisen voimakas. Narskutukseni voimaa kuvaa se, että hampaistani löytyy lukuisia kulumia unohtamatta yhtä lohjennutta hammasta.

Muusta nukkuessani pitämästäni elämästä olisi kerrottavaa vaikka kuinka.

Ensinnäkin, nukun aina hyvin levottomasti eli pyörin ja heittelehdin sinne tänne vuoteessani ja lapsena hyvin usein heräsin pää jalkopäädystä tai saatoin nukkua poikittain pienessä sykkyrässä tai sitten olin pudonnut lattialle - jota ei ole muuten aikoihin tapahtunut.

Jokin aika sitten nyrkkeilin hyvin usein unissani, muutaman kerran olen yöllä herännyt vihlovaan kipuun lyötyäni nyrkilläni seinään tms. Useasti olen nukkuessani lyönyt itseäni niin kovin, että pää on aamulla ollut kuhmuilla, (pahimmillaan ohimo mustelmilla).

Että tällainen nukkuja minä olen,

vlad#16.

 

[mauri]

Paha sanoa, kun en ole itse varsinaisesti kuulemassa, kun nukun. Hereillä ollessani puhun usein ja ehkä jopa liikaa. Kuumeessa olen tainnut joskus hourailla jotakin, mutta se on eri juttu se.

 

[Cosmo]

Aniharvoin unissani puhun, mutta kerran sitä tein, eikä jäänyt ihan siihen pelkkään verbaaliseen puoleen.

Kerran, muutama yö kostean viikonlopun jälkeen, oli tyttis herännyt siihen, että nukuin kyljelläni, läpsin itseäni perseelle ihan kunnolla, ja hokenut: "ride me like a pony, ride me like a pony!" Samassa heräsin, ja korvissani kaikuivat vielä omat huutoni, joten myönnettävä tapahtunut oli. Tyttis ihmetteli mitä unta näin, muttei vienoista vihjailuista huolimatta hypännyt satulaan..

Johtui VARMASTI siitä, että kyseisenä viikonloppuna oltiin - jostain ihan olemattomasta syystä varmaankin - hoettu tuota "ride me like a pony" lausetta, ja soviteltu sitä ties minkä biisin sanojen sekaan. Ilmeisesti oli totuus jäänyt vähän vähemmälle, kun se vasta Freud-TV:ssä tuli muutaman päivän viiveellä esiin. Aikamoista.

 

[BigRedBob]

Puhun, huudan ja yleensä vielä kiroilen.

 

[vision]

Pienenä tuli puheltua paljonkin, nyt olen tavasta päässyt eroon.

Armeijassa tuli monestikin kuunneltua näitä yöllisiä keskusteluja. Kerran eräs tupalainen päpätti, kuin olisi ollut jossakin taistelussa. No, muutaman minuutin kuluttua kuului kamala huuto ja kolina kaverin tullessa yläpunkalta alas.
Metsässä taas au huusi unissaan hälytystä ja yksi kaveri siitä sitten ryntäsi housut nilkoissa ulos teltasta.

 

[Oloneuvos]

Vaimo väittää, että meikäläinen ei saa kaikkea asiaa ulos valveilla ollessaan, vaan jatkaa paasaamista unissaankin. Törkeän puoleinen väite, sillä en ole vielä tavannut itseäni nukkuessani jaarittelemasta. Kuuleman mukaan mitään selväjärkistä ei ole ulos tullut, joten ero uni- ja valvetilan välillä on häviävän pieni.

 

[MiikaL]

Kyllä on kuulemma joskus puhunut, näin kertoo faija. Mutta yleensä kuitenkin siten ettei siitä saa mitään selvää.:)

 

[FourForty]

Meilläkin muuten joku alik huuteli leirillä hälytystä keskellä yötä. Joku taisi myös unissaan käskyttää tiukalla äänenpainolla alaisia nousemaan Zilin lavalle, vaikka sillä hetkellä nukuttiin kaikki teltassa.

Kesäkissani harrastaa kuulemma myös unissakävelyä, siksipä odotankin mielenkiinnolla tulevia yhteisiä öitä. Joku yö hän oli soittanut puhelimella veljelleen ja hokenut vain "auta ny saatana!", herätys oli sitten tullut ulko-ovella ulkovaatteet niskassa. Ollut varmaan jännä uni.

 

[TheChef]

Ex-naapurini n.8-9 vuoden ikäisenä...

Kaveri päätti unessaan et nyt kusettaa ja lähti "vessaan". Kyseinen "vessa" sattui vaan sijaitsemaan vanhempien vaatekkaapissa.
Poika iloisesti lirutti virtsat äitinsä viikon vanhoihin juhlakenkiin.
Ja ymmärrettävästi äitinsä ei oikeen ollut tyytyväinen...

Samainen poika on pysäytetty retkiltään myös ulko-ovelta matkalla ulos. Kerran kevät aikaan oli yllättättäen päätynyt nukkumaan parvekkeelle ilman patjaa, peittoa tai tyynyä.

 

[Hese]

En niinkään puhu, mutta pentuna tuli kyllä käveltyä unissaan. Kerran olin lähtenyt keskellä yötä ajastamaan jotain TV-ohjelmaa.

Ja vastikään kuukausi sitten sattui myös outo tapaus. Sänkyni yläpuolella oleva pieni taulu oli ilmestynyt sängyn viereen yöpöydälle! En edes aluksi kiinnittänyt huomiota siihen, kunnes kävin miettimään että hetkinen... enhän mä mitään tauluja ole poistanut seinältä! Tuo on vieläkin täysi mysteeri, olen ilmeisesti unissaan sisustanut...?

 

[Jack Daniel's]

Mulle sattui vähän samantapainen juttu kuin Heselle pari vuotta sitten.
Olin faijallani käymässä ja frendini oli sitten tullut meille ja kun ilta meni vähän pitkäksi, hän jäi myös yöksi. Aamulla kun herättiin niin siinä sitten huomasin että sänkyä vastapäätä ollut ISO kirjahylly oli siirtynyt"mystisesti" yön aikana. Itse en sitä ole yksin siirtänyt koska se on niin iso ja painava ettei sitä yksin saa siirrettyä, ellei sitten ole joku voimamies. Se on meille edelleenkin mysteeri miten se oli siirtynyt. Onkohan halloween käynyt yöllä siirtämässä...

Lisäksi muistan erään tapauksen vuosien takaa. Olin lähtenyt yöllä kävelemään ja onneksi äitikulta oli herännyt kun ulko-ovi oli pamahtanut kiinni. Hän sai mut kiinni postilaatikolla ja kysyi että "mihin helvettiin sä oot oikein matkalla?" ja mä vastasin suurinpiirtein näin "No voi vittu, kouluun tietysti, tyhmäkö sä oot?" No äitini sai sitten houkuteltua mut takaisin nukkumaan.

Lisäksi uhelen sillöin tällöin unissani. Pienempänä käveleskelinkin usein, mutta nyt en ole enää kävellyt moneen vuoteen.

 

[wabbit]

viikottain

Olen todella kova kaveri puhelemaan unissani ja yleensä aivan absurdeja juttuja. Vaimollani on todella hauskaa sitten aina kertoilla niitä juttuja.

Legendaarisimpana voidaan pitää varmaan kertaa, jolloin herätin hänet keskellä yötä tönimällä.
- Herää äkkiä, nyt ne tekee sen.
- Ei päästä enää karkuun ne on tukkinut kaikki reiät.

Vaimo oli tietenkin jo tottunut kyseiseen ja oli seuraillut vain vierestä. Kiinnostava juttu oli siis tulossa.
- No niin sieltä ne nyt pumppaa kaasua tänne.
- Ilokaasua tulee niin, että viheltää.

Tämän jälkeen olin naureskellut ainakin vartin ajan ennenkuin hiljenin jälleen uneen ja kohta olin selitellyt hänelle haikaroista katolla, jotka käyttävät sitä kiitoratana. Asumme kerrostalossa alimmassa kerroksessa.

Tällaista juttua sitten tulee. Yleensä vielä viikottain.

 

[ilezi]

Itse en pahemmin tee mitään unissani. Muuta kuin kuorsaan.
Kerran tosin olen puoliunessa etsinyt soivaa herätyskelloa sängyn uumenista, vaikka se oli viereisellä pöydällä.

 

[Clark Kent]

Ketään ei ole sanonut, että puhuisin unissani, mutta kuorsaamisestani olen saanut joskus kuulla. Se ei ole kuulemma mitään hauskaa kuultavaa...