Puhelinhaastattelut

[pernaveikko]

Jatkiksella pyörii monenlaisia visailuja ja osanottokin on ilmeisesti aika vilkasta.

Mitenkäs suhtaudutte, kun puhelinhaastatelija soittaa ja pyytää käyttämään kallisarvoista aikaanne noin 10-20min?

Opiskelujen ohella on pakko joku hanttihomma olla. Yleensä olen tehnyt jotain siivousduunia, mutta ei sillä palkalla kannata töissä käydä.

Olen ennenkin harkinnut puhelinhaastattelijan hommia, kun paikkoja on vapaana pilvin pimein eri firmoissa. Ei sitten ole koskaan tullut mentyä, kun olen kuvittelut, etta kohtelu on taatusti samanlaista kuin puhelinmyyjillä.

Tänä syksynä en ottanut härkää sarvista, mutta aloin sitten puhelinhaastattelijaksi. Palkka nousi siivoukseen verrattuna 60-70% ja siisti sisätyö. Ja työajat saa vapaasti valita! Ei sillä, että siivouskaan mitään paskasta olisi, niin kuin ilmeisesti yleisesti luullaan, mutta usein joutuu mopin varressa heilumaan jo aamukuudelta.

Olen ollut eri projekteissa ja soitellut sekä yrityksiin, yhteisöihin ja yksityisille. Kotitalouksiin Britanniaan ja Suomeen, yrityksiin ja yhteisöihin käytännössä kaikkiin Euroopan maihin, itä ja Venäjä mukaan lukien.

Suomalaisissa kotitalouksissa vastaanotto on aivan mahtava, luuri tulee korvaan ehka parissa prosentissa puheluita. Muutenkaan ei joudu kuuntelemaan mitaan vittuilua tms.

Briteillä on joku vakava asenneongelma, luuri korvaan ehkä joka kolmannessa puhelussa ja muutenkin saa kuunnella kaikenlaista paskaa. Haastatteluita ei saa myöskään niiltä ihmisiltä ketkä ovat ystävällisiä.

Tähän voisi kuvitella, että se johtuu siitä, kun ulkomaalainen soittaa, aksentinhan nyt kuulee, vaikka olisi 15 vuotta asunut maassa. Ehkä suomalaisetkaan ei olisi yhtä ystävällisia, jos neekeri soittaisi? Kyse ei ole kuitenkaan siitä, koska natiivisoittajia kohdellaan ihan samalla tavalla.

Yrityksissä ja yhteisöissä tapahtuu kaikenlaista, niitä ei voi samalla lailla erotella. Korkearvoisten poliitikkojen sihteerien ällistyttävän heikko englanninkielentaito tosin aika ajoin hämmästyttää.

Miten siis kohtelisitte pernaveikkoa? Luuri korvaan ja paskaa niskaan tai miten?

Kertokaa ihmeessä samalla mitä teette puhelinmyyjille. Siihen hommaan en rupeaisi kirveelläkään.

EDIT: typo

 

[Voittaja]

Viestin lähetti pernaveikko

Kertokaa ihmeessä samalla mitä teette puhelinmyyjille. Siihen hommaan en rupeaisi kirveelläkään.

EDIT: typo

Itse olen ollut myymässä lehtiä parinakin kesänä...samanlaista hommaa se on kuin muutkin, paitsi että paskaa sataa niskaan paljon enemmän, ja se on kohtuu vaikeaa.

 

[Sistis]

Työhän se on tuokin. Sovitaanko nyt kuitenkin yhteisen hyvän nimissä, ettet soita minulle. Kiitos!

 

[mauri]

En pidä lainkaan siitä, että meikkikselle soitellaan myynti- tai kyselymeiningeissä. Jos minulla on tarve antaa palautetta tai tilata lehti tms. --- haluan ehdottomasti päättää itse, milloin hakeudun kyselylomakkeiden tai lehtitilauslappusten ääreen.
99 prosenttisesti tällaiset puhelinkyselyt ja -myyntijutskat tehdään 'tuntemattomalla numerolla' (ainakin näin meikkiksen kohdalla), jolloin en näe, mistä puhelu tuli. Tylsää ja käsittämätöntä.
Se on kuin joku tunkisi väkisin kotiini kyselemään ja myymään.
Voihan tähän joku tokaista, että 'älä vastaa' tai 'sano suoraan, ettei kiinnosta' --- mutta ei ole lainkaan hauskaa olla tuntemattomalle töykeä tai lyödä luuria korvaan. Ja haluaisin vastata puheluihin pohtimatta, onkohan 'tää taas niitä puhelinmyyjiä...'. Tältä välttyttäisiin, kun eivät soittelisi. Pitäisi olla minun mielestäni kiellettyä puuhaa. En pidä ovillakaupustelusta ja keräystempauksista myöskään.
Totta puhuen, enää en 'tuntematon soittaa' -numeroihin vastaile. Se, jolla on minulle olennaista asiaa, soittaa kyllä omalla numerollaan tai tekstaa. Etenkin näin adventtiaikoina puhelinmyyjiä piisaa...Plääh.

Pernaveikko, ethän loukkaannu. Se ei ollut pointtini. Sanoin vain näkemykseni....

Jep.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti pernaveikko

Miten siis kohtelisitte pernaveikkoa? Luuri korvaan ja paskaa niskaan tai miten?

Kertokaa ihmeessä samalla mitä teette puhelinmyyjille. Siihen hommaan en rupeaisi kirveelläkään.

Nämä gallupien kyselijät sun muut kyselytutkimusten tekijät saavat kohteliaan mutta päättäväisen "Valitan, ei ole aikaa"-vastauksen. Sellaisen siis pernaveikkokin saisi.

Tuntemattomista numeroista tuleviin soittoihin harvimmin edes vastaan, jollen tiedä odottaa puhelua jostain virastosta tms. laitoksesta - heidän numero kun monasti on "tuntematon" - joten lehtimyyjät harvemmin tavoittavat minua. Silloin kun tavoittavat on vastaus yleensä kohtelias mutta kielteinen. Joskus joku on onnistunut tekemään minulle tarjouksen josta en ole halunnut kieltäytyä ts. sattunut juuri tarjoamaan sellaistga lehteä jonka olen aikonutkin tilata itselleni.

Tunnustan kuitenkin muutaman kerran vastanneeni vähemmän kohteliaasti puhelinmyyjille, ääneni sävy on ollut sellainen ettei myyjä ole rohjennut kunnolla edes esittää asiaansa.

vlad#16.

 

[Juha Salminen]

Puhelinhaastatteluja kestää aiheesta riippuen, vaan kyllä niissäkin ärsytys nousee pintaan. Veikkaajan tilaaja kun olen, niin kerran soittivat siihen liittyen jonkun tutkimuksen tms. pohjalta. Ensin kysyivät että olisiko hetki aikaa. Vastasin totuudenmukaisesti, kun jonnekin olin tuolloin menossa, että eipä liikaa, mutta kai hetki liikenee. Kysyivät, että olenko täysi-ikäinen. Tähänkin vastasin niinkuin fakta on, eli en ole. Totesi, että tätä ei kyllä saisi alaikäisille tehdä, mutta tekipä silti. Sitten piti veivailla lehden joka ikinen mainos läpi ja vastailla vanhoja fraaseja samoihin kysymyksiin. Parikymmentä minuuttia siinä sitten vierähti, mutta minkäs teet kun tekevät noita vaikka rikkovat sääntöjäkin. Ei sitten viitsinyt keskenkään lopettaa, kun ei halunnut sanoa tuntemattomalle ihmiselle "ei kiinnosta, pitää mennä".

Toinen on nämä tuntemattomalla soittavat. Ei anna kyllä minkäänlaista hyvää kuvaa. Ja kolmas tapaus on ihmiset, joille sanoo että ei kiinnosta, mutta vääntävät silti.

Mutta kyllä yritän käyttäytyä, yrittäisin myös pernaveikon soittaessa.

 

[poliisikonstaapeli]

puhelinhelvetti

Itse olen saanut muutaman soiton missä on kyselty ja myyty mm. tällä tavalla:

1. - No minä tiältä savoosta soettelen. Nii että laettettaanko sellaene luomupaesti ku ovat nykyjään nnii suosittua että männöö oekkee uraakalla tiältä langan piästäki!

2. - No täältä Suomen taloustutkimuksesta hei! Olisiko hetki aikaa kun esitän muutaman kysymyksen? Elikkä: "Mihin tuloluokkaan mielestäsi kuulut..." TUUT TUUT TUUT

3. - No yhtyneistä kuvalehdistä. Olisiko hetki aikaa? Ai että ei ole lehteä siinä lähellä? Onko kaukana? No jos kipaset hakemaan, tämä ei kestä kauaa. Selvä, kiitos hei.

4. - No hei! Oletko kiinnostunut tilaamaan Vene-lehteä? No entäs ovatko kotivinkki tai avotakka tuttuja? Laitetaanko tulemaan? Tarjoushinta! Entä tuulilasi? Laitanko tulemaan... TUUT TUUT TUUT

Että semmosta!

 

[Sistis]

Niin, itse en edes kykene ottamaan puhelinmyyjiä vakavasti. Syynä on, että olen teekkari ja harrastamme vastaavanlaisia puhelinmyyjä-piloja oikein urakalla. Ja kuulemma yksikään kavereistani ei enää usko oikeaa puhelinmyyjää oikeaksi... eräskin kertoi viime kesän aikana sanoneen muutamaan otteeseen ilmeisesti oikealle puhelimyyjälle:

"Onko tää taas jotain Sistiksen pilaa?", johon myyjä oli vastannut jotain melkoisen hämmästyneenä...

 

[Iker]

Asiaan liittyen, alkoi kohtalaisesti naurattamaan yhden lehtimyyjän tyyli ja asenne viime keväänä.

Olin ollut puoli vuotta Tuulilasin tilaaja, ja lopettanut sitten, kun tuo 6 kk:n tarjous oli loppunut. Tilauksen loppumisen jälkeen puhelimeeni alkoi kuitenkin tulla aivan uskomattomalla tahdilla soittoja kyseisen aviisin myyjiltä. Joka kerta oli eri myyjä, välillä mies, nainen, nuori tai vanha.

Taisi olla viides tai kuudes soitto, kun jälleen totesin myyjälle, että enpä muuten vieläkään tilaa. Sanoin myös että tämä on muuten ainakin kuudes kerta, kun minulle tyrkytetään lehteä kevään aikana. Tähän tämä nuorehkon kuuloinen kaveri totesi epätoivoisen kuuloisesti: "Voi vittu, alkaa olemaan kyrpä otsassa tän homman kanssa! Kun ei kukaan ikinä osta mitään, ja kaikkia vaan vituttaa kun me soitetaan."

Totesin, ettei se nyt niin paljoa haitannut, ja toivotin hyvät jatkot. Jotenkin jäi kuitenkin sellainen olo, ettei se kaveri enää kovin pitkään siinä hommassa viihtynyt.

 

[Roku]

Viime keväänä ajelin Turusta kotia kohti ja Mynämäen kohdalla soitteli joku lehtimyyjä. Rouva/neiti oli suulaan oloinen tapaus, joten rupattelin hänen kanssaan puutaheinää koko loppumatkan, liki 50 kilometrin ajan. Käytiin siinä läpi syömiset, juomiset, nukkumiset ja naimiset ja hauskaa oli luurin kummassakin päässä. Lopulta jouduin kumminkin hänelle tuottamaan pettymyksen kun kieltäydyin tilaamasta hänen kauppaamaansa lehteä. Yleensä kylläkin näille lehdenmyyjille ilmoitan heti ettei asia kiinnosta, jolloin puhelu loppuu hyvässä yhteisymmärryksessä mutta pari kertaa on käynyt niin että soittava moottoriturpa on ylipuhunut minut tilaamaan jonkin lehdykän. Molemmilla kerroilla soittaja on ollut niinikään puhelias naishenkilö.

Puhelinhaastatteluihin vastaan kyllä silloin kun on aikaa. Aina ei kuitenkaan ole, ja silloin ilmoitan sen myöskin heti jolloin kummankin aikaa säästyy.

Voin sanoa että koskaan en katkaise mitään tällaista puhelua noin vaan, jos esim. haastatteluun suostun niin kyllä sen myös loppuun saakka kestän.

Minulla ei ole mitään näitä puhelinmyyjiä ja -haastattelijoita vastaan. Työtä se on siinä missä muukin työ, mutta minusta ei siihen kyllä olisi. Varsinkin jos korvaan rupeaisi tulemaan kirosanoja, niin minä kyllä aika pian haistattelisin itsekin, sen verran huonot hermot mulla on.

 

[Flonaldo]

Suomen Gallupin, Taloustutkimuksen tms. puhelinhaastatteluihin vastaan käytännössä aina - ellei sitten tosiaankin ole kiire johonkin tai jotain muuta.

Jos firma tekee itse tutkimusta tai joku vastaava juttu niin siihen suhtaudun skeptisemmin. Myyjät saavat kohteliaan mutta jyrkän ei kiitoksen osakseen - ja vielä jyrkemmän, jos eivät tajua lopettaa myyntipuhettaan siihen.

 

[Hevosmies]

”Jospa minä nyt jotakin, kun on tullut ennen oltua…”

Haastattelutoimistojen numerot eivät näy syystä, että etenkään vanhukset eivät soittaisi hätäpäissään numeroihin takaisin. Kaiken tutkimustoiminnan A&O kun on, ettei haastateltavalle saa aiheutua tarpeettomia kuluja.

Jos teille tulee esimerkiksi salaiseen kännykkänumeroon soitto ”Oy Suomen.. Talous.. Ab:stä” ja teillä on lankanumerosta kääntö kännykkään, niin mainitkaa asiasta. Tällöin haastattelijan PITÄÄ kysyä suoraa numeroa tai lopettaa puhelu välittömästi. Muutoin hän toimii itse epäeettisesti ja sellaiselle saa jo sanoa ihan mitä huvittaa.

Numerot joihin soitetaan tulevat joko valtakunnallisesta/alueellisesta luettelosta, ilman nimiä tai muita tietoja. Näitä oli yli puolet niistä haastatteluista joita itse olen tehnyt.

Loput tutkimuksista tulevat jonkin asiakasrekisterin tms. mukaan, jolloin haastattelijaraukalla näkyy nimi + numero, esimerkiksi yritys Ö:n tilaajarekisteristä tai yritys ÖÖ:n asiakaspalveluun tietyllä ajanjaksolla soittaneet. Näillä kyselyillä yleensä ko. yritykset tekevät asiakastyytyväisyystutkimuksiaan.

Ensin mainitut tutkimukset tehdään satunnaisotannalla ja haastatteluun otetaan tietty määrä eri ikäryhmistä eri sukupuolia. Käytännössä, varsinkin lankapuhelimeen vastaa herkimmin talouden naispuolinen, yli 40-vuotias henkilö. Noh, yli nelikymppisten naisten haastatteluryhmä täyttyy siis ensimmäisenä. Loppuilta sitten pahoitellaan heille, ettei enää ikävä kyllä mahdu kiintiöihin.

Haastattelijana v-mäisintä on yrittää tavoittaa klo 20-21 välisenä aika 20-30 –vuotiaita. Ylivoimaisesti vaikeinta taasen on yrittää tavoittaa pääkaupunkiseutulaista, 20-50 –vuotiasta miestä, oli sitten kyse 2 tai 15 minuuttisesta tutkimuksesta. Siinä sitä muuten on niin kiireinen ikäryhmä, että todennäköisesti kaikki sairastuvat puolivuosisata-juhlansa jälkeen vakavasti ja joutuvat vuosikymmenten sairaslomalle, sillä yli 5-kymppiset taasen ovat erittäinkin innokkaita vastaamaan.

Eri tutkimusyritykset maksavat haastattelijoille eri tavoin. Jollakin on peruspalkka + provikka/TEHTY haastattelu, joku toinen taas maksaa eri suuruisen provikan//TEHTY haastattelu. Tällöin lyhyt, 2-3 minuuttia vievä tutkimus, saattaa tuottaa 0,50 € haastattelijalle. Siinä saa näpytellä muutamankin numeron illan aikana elantonsa eteen, sillä keskimäärin 1/10 soitosta tuottaa haastattelun.
Pitkistä, yli vartin kestävistä tutkimuksista ei tykkää haastattelijakaan, sillä mikäli haastateltava kyllästyy kesken kaiken, tällä on täysi oikeus keskeyttää haastattelu, jolloin siitä ei rahaa heru.

Henkilökohtaisesti koin kaikkein vittumaisimpana sen, etteivät jotkut kerta kaikkiaan osaa alkeellisimpiakaan käyttäytymissääntöjä. Luurin korvaan lyöminen, mahdollisesti kirosanojen kera on saanut meikäläisen kerran jos toisenkin tekemään mielikuvitusmurhia. ”Ei käy”, olisi ihan riittävä vastaus, joka jokaisen ”kutsumatta soittavan” haastattelijan täytyy hyväksyä.
Itse puolestani jätin suosiolla väliin esimerkiksi sellaiset henkilöt, jotka heti kertoivat xx ajan sisällä vastanneensa useampaankin kyselyyn, tai jos vastaaja ilmoitti olevansa sairas, väsynyt yms.

Parhaimpia haastatteluja olivat tietysti ne, joissa vastannut nainen (hevos)miehekästä ääntäni kuunneltuaan ehdottivat treffejä. Tai se tapaus, jossa iäkkäämpi nainen vastasi puhelimeen ja kuultuaan, että etsimme miehiä vastaamaan, nauroi ivallisesti ja käski kysymään isännältä itseltään. Nooh, isäntä olikin jääkiekkomiehiä ja siinä se haastattelu meni muun keskustelun ohessa – kertaakaan ko. mies ei muutes maininnut kahvauksesta. Olisi vissiin pitänyt jättää moisen heikkomielisen haastattelu tekemättä.

Puhelinmyyjät, niistä nyt viitti puhua. *hymiö*

 

[vilpertti]

Itse olen sen verran "nössö", että olen aina ystävällinen puhelinhaastattelijoille ja -myyjille. Jos noilla on jotkut listat, mistä niitä nimiä katsotaan ketkä useimmiten vastaavat, taidan olla sellaisilla koska tässä on pari puhelinhaastattelua tullut viimeisen kahden viikon aikana. Tiistaina vastasin johonkin nuorten opiskeluun, työhön ja tulevaisuuteen liittyviä luuloja ja pelkoja tutkineeseen kyselyyn.

Loppujen lopuksi on kuitenkin ihan mukavaa turista ihmisten kanssa, useimmiten kun eivät pahemmin häiritse. Jos tilanne on sellainen, että en voi puhua, niin silloin ei tietenkään lähdetä väkisin vääntämään. Lähes aina tällaisessa tilanteessa oma kännykkä on vielä pois päältä.

Jonkun puhelinmyyjän tein kateelliseksi vastatessani Rukalla tuolihississä puhelimeen, ja kerroin olevani juuri, arvasitte oikein, Rukalla tuolihississä. Sanoi soittavansa ensi viikolla, mutta siitä on jo muutama viikko. Erikoista oli, että soittaja oli lehdestä joka minulle jo tulee. Käsittääkseni olin jopa maksanut laskunkin, heh...

 

[Analysoija]

Puhelinmyyjät soittelevat parisen kertaa viikossa, yritykseen tai kotiin, riippuen tietty lehdestä.

Kuuntelen yleensä siihen asti, kunnes kuulen kaupattavan lehden nimen.
Viimeisen kolmen vuoden aikana olenkin tilannut kahdesti, molemmilla kerroilla pätkän Hesaria.

Itse olen myös niitä kaupannut, mutta heti huomasin, että väärä ala.
Siinä firmassa vain härskeimmät saivat tehtyä tilauksia, ja meille uusimmille annettiin ne numerot mihin kokeneemmat ja pomot itse olivat jo soitelleet.



Haastattelupyyntöjä (firmalle ja kännykkään) tulee myös lähes tulkoon joka viikko. Yleensä olen sillä hetkellä kiireinen, joten sovin haastattelijan kanssa ajan, milloin sopii.

Aina tämä soittaa juuri sovittuun aikaan. Sanoo sen kestävän puoli tuntia, mutta koskaan ei ole mennyt varttiakaan, joten sinänsä hyvä että pitävät sanansa.


Hyvä puoli näissä haastatteluissa on se, että noin joka toisesta saa tätä nykyä lahjakortin jonkun kauppaketjun myyntipisteisiin.
Tänäänkin tipahti postiluukusta S-ryhmän 20 eskon lahjakortti, joten sillä on kiva viedä rouva syömään Rossoon, Fransmanniin tai ostaa autoon dieseliä tms.



Analysoija

 

[Jomppa]

Reilu puoli tuntia sitten ovikello soi ja kuinka ollakkaan oven takana oli nainen, joka oli Taloustutkimus Oy:stä. Mitäs siinä, kun keittiön pöydän ääreen istumaan ja pääsin kertomaan mielipiteeni RAY:stä, NATO:sta, EU:n laajenemisesta ja monesta muusta asiasta. Mukavaahan tuo oli ja kesti vajaa puoli tuntia. Kuhan nyt ei joka päivä ala rampata oven takana.

Viestin lähetti Analysoija
Hyvä puoli näissä haastatteluissa on se, että noin joka toisesta saa tätä nykyä lahjakortin jonkun kauppaketjun myyntipisteisiin.
Tänäänkin tipahti postiluukusta S-ryhmän 20 eskon lahjakortti, joten sillä on kiva viedä rouva syömään Rossoon, Fransmanniin tai ostaa autoon dieseliä tms.

Minäpä sain heijastimen, eikä sitäkään annetta jokaiselle haastateltavalle. Lällällää.

 

[Snakster]

Gallupeihin vastaan ihan mielelläni, jos vaan sattuu olemaan aikaa. Jos ei ole aikaa, sanon, että soitapa silloin ja silloin uudestaan, niin hoidetaan homma.

Puhelinmyyjiltä en mitään osta, mutta en näe myöskään mitään syytä alkaa vittuilla tai iskeä luuria korvaa. Kohtelias ei on tähän asti piisannut.

 

[mauri]

Viestin lähetti Jomppa

Minäpä sain heijastimen, eikä sitäkään annetta jokaiselle haastateltavalle. Lällällää.

Viddu, mun tarttee ruveta vastaileen näihin juttuihin! Mimmonen heijastin?
Kohta pitää taas lähteä kävelemään Rinkelinmäelle ILMAN HEIJASTINTA -- sitäkin uhmaten tosifani taapertaa vakiokoloonsa.
Ja vielä kun pimeeksi tyypiksikin mua herjaavat, ni ilman heijastinta oon heikoilla....
Juu.

 

[Habby]

Silloin, kun olen oikealla tuulella, esitän puhelinmyyjälle (siis nimenomaan näille lehtien myyjille, jotka kyselee ja jankkaa että tuleeko tämä lehti ja entäs tämä lehti ja ostaisitko) yksinäistä ihmistä, jolla ei ole kavereita.

Selostan kaikki maailman asiat ja omat mielipiteeni maailmanmenosta, ja valittelen kuinka yksinäistä on kun ei ole ketään kenen kanssa jutella ja kuinka iloinen olen että joku soittaa, sivuuttaen kaikki puhelinmyyjän kysymykset.

Tähän mennessä joka kerta myyjä on paiskannut luurin korvaan. Tosin täytyy todeta, että en ole tätä tehnyt kuin kolmesti.

Useimmiten (eli silloin kun en ole oikealla tuulella) sanon kohteliaasti kiitos ei. Tosin kaikille sekään ei tunnu riittävän, vaan hetken päästä soitetaan vihastuneena uudelleen ja sanotaan että voisin opetella käytöstapoja ja kuuntelemaan mitä toisilla on asiaa. Tosin toivon, että herralla oli vain huono päivä.

Suomen Gallupin kyselyihin vastaan kyllä, jos joku sattuu kyselemään.

 

[Erkenholt]

Puhelinmyyjälle riittää kohtelias mutta päättäväinen kiitos ei. Tämän jälkeen puhelu heti poikki.

Haastatteluihin olen yleensä vastannut, jos vain aikaa on riittänyt. Niitä ei ole ollut vaivaksi asti.

 

[Jomppa]

Viestin lähetti mauri
Viddu, mun tarttee ruveta vastaileen näihin juttuihin! Mimmonen heijastin?

Heijastin on neliön muotoinen. Siinä ei ole minkäänsortin mainosta eli heijastuspintaa on täydet 100 prosenttia. Naruakaan ei ole vielä asennettu, joten voin itse päättää kuinka pitkän narun siihen asetan. Mukana on myös varahakaneula ja pussissa on käyttöohjeet. Taidanpa laittaa huuto.nettiin myyntiin.

p.s. Heijastin on CE hyväksytty

 

[mauri]

Kysyikö ne mielipidettä siitä heijastimesta...? Kuulostaa kyllä sairaan hienolta kapistukselta!

Viime vuonna olin aika suosittu mielipidesoitoissa, kun parin kuukauden sisään vastasin (silloin vielä siis armollisesti, ehe) kolmeen puhelinoperaattorimielipidekyselyyn. Enkä saanut edes heijastinta, vaikka annoin rahanarvoista sisäpiirin tietoa...

 

[Jomppa]

Viestin lähetti mauri
Kysyikö ne mielipidettä siitä heijastimesta...? Kuulostaa kyllä sairaan hienolta kapistukselta!

Ei kysynyt, mutta kaikkea muuta ne kysyikin. Ei ole sitten mun vika, jos Suomi liittyy/ei liity Natoon tai rauhanturvaamisessa tapahtuu olennaisia muutoksia.

Tulipa muuten mieleeni, että siinä haastattelun aluksi pyörittelin ajatuksissani leipäveitseä kädessä. Haastattelija totesi, että voisitko laittaa sen veitsen siihen pöydälle. Mitähän silläkin mahto päässä liikkua, kun haastateltava suostui ilman suostuttelua kyselyyn ja pyörittelee samantien veitseä käsissään. Kaiken lisäksi makuu- ja olohuoneen ovet olivat suljettuina, kun olin suihkutellut niissä Raidia.

 

[mauri]

Viestin lähetti Jomppa

A) Ei kysynyt, mutta kaikkea muuta ne kysyikin. Ei ole sitten mun vika, jos Suomi liittyy/ei liity Natoon tai rauhanturvaamisessa tapahtuu olennaisia muutoksia.

B) Tulipa muuten mieleeni, että siinä haastattelun aluksi pyörittelin ajatuksissani leipäveitseä kädessä. Haastattelija totesi, että voisitko laittaa sen veitsen siihen pöydälle. Mitähän silläkin mahto päässä liikkua, kun haastateltava suostui ilman suostuttelua kyselyyn ja pyörittelee samantien veitseä käsissään. Kaiken lisäksi makuu- ja olohuoneen ovet olivat suljettuina, kun olin suihkutellut niissä Raidia.

A) Ähä, äläppäs pakoile vastuutasi. Taitaa olla tämä natokeskustelurulijanssi teikäläisen aiheuttamaa...?!

B) Kualiko kukaan, siihen Raidiin?

 

[Pee]

Re: ”Jospa minä nyt jotakin, kun on tullut ennen oltua…”

Viestin lähetti Hevosmies
Haastattelutoimistojen numerot eivät näy syystä, että etenkään vanhukset eivät soittaisi hätäpäissään numeroihin takaisin.

Sama syy myös puhelinmyyntifirmoissa. Jos niissä näkyisi numero, ei-vastanneet soittelisivat takaisin eikä enää ehdittäisi juuri muuta kuin puhelin kädessä olla.

Viestin lähetti sniper
Puhelinmyyjät ovat erittäin vaihtelevia tapauksia ja niiden kanssa olen ihan vasta viime aikoina ottanut Mustanaamio-käytännön, eli hyvä hyville - paha pahoille. Onneksi löytyy vielä niitäkin jotka uskovat kerrasta kiinnostuksen puutteen.

Hyvä sulle, mutta myyjänä tällainen kerrastaja uskoja on surkea. Myyntityön peruslähtökohta on näet se, että vasta kun asiakas sanoo ensimmäisen kerran ei, myyntityö alkaa.

 

[mauri]

Re: Re: ”Jospa minä nyt jotakin, kun on tullut ennen oltua…”

Viestin lähetti Pee
Sama syy myös puhelinmyyntifirmoissa. Jos niissä näkyisi numero, ei-vastanneet soittelisivat takaisin eikä enää ehdittäisi juuri muuta kuin puhelin kädessä olla.

Meikäläisen lähtökohta on kyllä se, että MINULLA pitäisi olla mahkut olla rauhassa puhelinterroristeilta (heh), eikä toisinpäin.
Eli sympatioita ei heru. Puhelinnumerot näkyviin!! Pitää olla mahdollisuus soittaa sinne, mistä soitettiin (etenkin, jos tuli tehneeksi tilauksen); ja siihen pitäisi sitten rakentaa oma palvelusysteeminsä, että kutka ottaa puheluita vastaan jne.