Ässät ei kaudella 2005-2006 ollut lähelläkään sarjan kolmea parasta joukkuetta. Ei materiaalin, eikä kyllä pelillisten esitystensäkään puolesta (runkosarjan viides, alkukaudesta nippanappa kymppisakissa, sitten tosi hyvä jakso, runkosarjan lopussa taas vähän vaisumpaa).
Ässillä sen sijaan oli potentiaalia ylisuorittamalla voittaa vaikka mestaruus.
Tuohon joukkueeseen ei uskonut juuri kukaan kauden alkaessa ja melko epätasasta olikin kunnes marraskuun maajoukkuetauon jälkeen Ässät oli liigan kuumin joukkue. Tuosta eteenpäin täyty kyllä nimenomaan olla pelillisesti melko hyvä, koska materiaaliedulla voittoja ja sarjasijoitusta ei voinut selittää. Loppukaudesta tuli jokunen tappiokin, (en tiedä oliko kovan luistelukunnon hakeminen syynä) muttei sellaista pelillistä ja tuloksellista alamäkeä mikä nyt vallitsee. Ketjut, roolitukset, erikoistilanteet, systeemit, maalivahtipeli oli melko hyvin kunnossa pudotuspelien alla, tärkeät pelurit pitkälti terveitä.
En tiedä uskoko ennen Tappara-sarjaa kukaan että ylisuorittamalla ollaan finaaleissa. Playoff-kiimaa toki oli, mutta yhtään ei osannut sanoa mitä odottaa.
Tappara-sarjan käänsi IMO yksi taklaus, jonka seurauksena Tampereella ammuttiin itseään jalkaan keskittymällä täysin epäoleellisiin asioihin -- Vaikka nyt tilanne onkin tyystin erilainen, niin viimeistään pleijariessa pitäisi Ässienkin ottaa tuosta ottelusarjasta mallia ja ruveta pelaamaan pientä tai peräti keskisuurta sikaa ja pyrkiä kaikin keinoin hämmentämään vastustajan keskittymistä niihin oikeisiin asioihin.
Viime keväänä Blues vei pelisarjaa vahvuuksillaan, johon kuului ajokoirajääkiekko kiekkokontrollilla höystettynä ja sopiva rosonen psyykkaus, Sailio ja kumppanit etunenässä. Ässät suli pelitavallisesti eikä ratkasupelaajilla ollut kivaa. Tuosta varmaan opittiin jotain ja ollaan vähän valmiimpina. Kyllähän meillä kuiteski kokemustakin löytyy. En kuitenkaan näe Ässien materiaalia ja vahvuuksia vittumarko -jääkiekossa, on löydettävä kultanen keskitie. Sopivasti pelitavallista malttia, älykkyyttä, pelirohkeutta ja tahtoa nousta oman elämänsä sankariksi - ja vähän sitä paskaakin huuleen.
Just tuo pelirohkeus, tietty rentous, uskallus suorittaa sovittuja asioita paineenalaisena. Nähdä tilanne mahdollisuutena onnistua eikä epäonnistua, olla nälkäinen. Kapeus ratkaisuosastolla on silmiinpistävä ja tämä on huomioitava lähdettäessä otteluihin. Mihin suuntaan katsotaan kun ollaan maalin tappiolla 7 minuuttia ennen loppua, saadaan yv? Muualle kuin kaksikkoon Armia-Dixon. Toivon Santavuoren kuntoutuvan ja tuovan juonikkuutta kiekolliseen peliin, välimallin miesten Lee-Uusikartano-Sillanpää täytyy myös terävöittää otettaan. Juuselasta jokerikortti? Mitä Niemeltä voi odottaa? Ja jos tosiaankin löydettäs neloskenttä, joka pelaa vähintään 0-0, mutta kykenee päätymyllyihin ja ajautumaan vastustajan ihon alle (Palonen, Mutanen).
Tilanne voisi olla valoisampikin, mutta jos nyt kuitenkin pyritään parsimaan koko roska kasaan ja katsotaan mitä saadaan aikaan. Ekaks olis ihan kiva setviä itsensä kuuden sakkiin.
