Runkosarjan sijoituksella tuskin on kovin suurta merkitystä Ässien lopullisen pudotuspelimenestyksen kannalta. Sen verran selvää on se, että Ässät on sarjan paras vastaiskujoukkue, jota on erittäin vaikea voittaa, jos Ässät pääsee ottelussa johtoon. Toisaalta Ässien kyky murtaa vastustajan keskialueen träppiä on tasoa heikko ja tästä seuraa suoraan se, että Ässiä vastaan tulee joka joukkue lähtemään pudotuspeleissä hyvin puolustusvoittoisesti.
Jos ajatellaan yleisesti tärkeitä pudotuspelijääkiekon osa-alueita voidaan todeta, että Ässillä on vähintäänkin hyvin pullat uunissa teoreettisella tasolla.
Maalivahtipelissä Ässilä on hyvin tasapainoinen kaksikko, joka mahdollistaa kuorman jakamista ja antaa turvan loukkaantumisia vastaan. Rohkenisin jopa väittää, että kolmosmaalivahti Tolvanenkin on parempi kuin monen kilpailijan kakkosmaalivahti.
Puolustuspäässä Ässillä on sekä kärkiosaamista että laajuutta. Reserviin jää käytännössä kolme liigakelpoista puolustajaa ja valmennuksen tuleekin runkosarjan lopussa pitää kaikkien pelituntumaa yllä. Kudroc on kaikkiaan koko sarjan ykköspakki, jopa Vatastakin edellä pudotuspelikiekosta puhuttaessa ja takaa tulevat sitten vielä potentiaaliset Ude ja Caldwell, jotka samalla ovat kuitenkin myös ne suurimmat uhkakuvat. Herrojen pelissä ei ole kovin suurta aluetta loistavan suorituksen ja karmivan moka välissä. Viime vuonna kumpikin petti, toivottavasti tänä vuonna pysytään suoritusalueen positiivisella puolella.
Hyökkäyspäässä löytyy Zabo, joka viime vuonna oli pudotuspeleissä aivan turistisarjaa. Zabon yleinen suoritustaso on kuitenkin noussut tänä vuonna niin paljon, että on hyvin vaikeaa usko, että hänet pystytään myös tulevan kevään peleissä täysin pimentämään. Lisäksi Zaboa tukee kuitenkin Dixon ja erittäin hyvä pudotuspelipelaaja V-M Savinainen. Tämän kolmikon lisäksi Ässiltä löytyy pari muuta erittäin tärkeää palasta hyökkäykseen, eli Joppe, joka viimeistelytaito on sen verran edellä yleistä liigatasoa, että eiköhän Joppe jonkun häkin tee väkisinkin. Mutta ehkä kuitenkin Ässien kannalta merkittävin palanen hyökkäyspelin palanen saatiin Ilveksestä, eli Mark Lee. Lee tuo eittämättä mieleen hopeakauden Mikko Rauteen, seisomakatsomo ei ymmärrä miehen merkitystä, mutta todellisuudessa Ässien mahdollisuudet pärjätä pudotuspeleissä nousivat parilla kertaluokalla kun Lee Ässiin liittyi. Mark paikkaa juuri sitä ammottavaa aukkoa, joka Ässissä oli kahdensuunnan sentterin roolissa ja lisäksi nyt on yksi aloittaja, joka ei häviä sukkana oman pään aloituksia kriittisillä pelin hetkillä.
Enkä nyt aivan täysin Sindeliäkään vielä lyttäisi, hän osaa kuitenkin ainakin omaan silmään puolustaa hyvin ja lähes jokaisessa pelissä on kuitekin päässyt paikoille. Voi olla juurikin se Kaipaisen Masa, joka iskee puskista pari elintärkeää maalia.
Vastaavasti sitten ne pakkaspuolen asiat ovat tietenkin kaikille hyvinkin selvillä, eli ylivoimapeli ja tietynlainen kärsivällisyys. Jos kaveri vain tukkii keskialuetta, pitää itse pelata samalla tavalla ja luottaa, että oma kärkiosaaminen yhdistettynä parempaan maalivahtipeliin tuottaa lopulta tuloksen. Erityisesti kotona mailan puristaminen tahtoo kasvaa liiallisiin mittapuihin, jos peli on vain sitkeästi pitkään nolla-nolla. Liian monta kertaa on tässä tilanteessa tällä kaudella nähty jokin iso henkilökohtainen pelaajan virhe, kuten myös muutaman kerran on valmennusjohto nukkunut ja kentälle on eksynyt melko kummallisia koostumuksia. Näihin pääkopan sisällä tapahtuviin virheisiin ei ole pudotuspeleissä isossa mitassa varaa.
Kaikkiaan olen kuitenkin suhteellisen positiivinen ja uskon, että Ässät etenee ainakin välieriin tänä vuonna ja siitä eteenpäin mennään joka tapauksessa pienillä marginaaleilla ja kaikki on periaatteessa mahdollista.
