Tuto käytti kaiken tuurinsa ensimmäisen 50 minuutin aikana. Olisi ollut todellinen ihme, jos olisi selvitty vain kahdella takaiskulla, kun käytännössä jokaisessa K-Espoon hyökkäyksessä yksi pelaaja jätettiin täysin vapaaksi maalin eteen. Espoolaiset sutivat avopaikoistaan ohi kiekosta, ylärimaan, yli maalin, ohi maalin ja Jullen torjuntaan niin paljon, että jossain vaiheessa kiekkojen oli pakko alkaa mennä sisään. Tutolaiset koittivat vähän saada jotain mailaa väliin, ja jossain tilanteessa oli näennäinen miesvartiointikin nähtävissä, mutta niissäkin tilanteissa espoolaiset saivat aina mailansa kiekkoon.
Hyökkäysalueella Tuton kamppailu oli ihan miehekästä, ja varsinkin toisen erän jälkimmäinen puolisko ja viimeisen erän ensimmäiset 10 minuuttia olivat kotijoukkueelta vahvoja. Jos nuo oman pään avoimet ovet ovat jokavuotinen tutolainen ongelma, niin yhtä lailla tästäkin joukkueesta puuttuvat kokonaan sellaiset vähän karheammat hyökkääjätyypit, jotka seisovat maalin edessä ja hakkaavat irtokiekot sisään tyyliin Iisakka ja Jürgens. Leppikoski antoi muutaman kovan taklauksen, ja tietenkin Tutossa on muutama sähisijä ala Valtteri Virtanen, mutta pieleen menee, jos Roope Rannan tehtävä on vastata sekä tehoista että fyysisyydestä. K-Espoossa huomio kiinnittyi kokeneeseen Tommi Huhtalaan, joka ei montaa luistelupotkua ottelussa ottanut, mutta parkkeerasi aina Tuton maalin eteen niin, ettei kukaan saanut häntä sieltä mihinkään siirrettyä.
Kieltämättä tietyillä tutolaisilla alkoi väsymys painaa. Se ei oikein hyvää lupaa, vaikka sarja onkin vasta tilanteessa 1-1. Mutta kuten tässäkin ketjussa on jo todettu, on tämä kuitenkin jo nyt ollut positiivinen loppuosa Tuton kaudelle. Joukkue olisi jättänyt todella vaisun muiston itsestään, jos kausi olisi päättynyt runkosarjaan.