Espoon pahin vihollinen eilen oli Espoo itse. En mä asenteesta tai taisteluilmeestä ala syyttämään, sillä sitä oli ihan riittämiin, mutta tiettyjen profiilipelaajien no show ei auttanut yhtään. Olivatko Matinmikko ja Leppänen edes paikalla? Lisäksi Turtiaisen performanssi siinä ratkaisevaksi jääneessä maalissa oli mitä oli. Eikä ollut ensimmäinen kerta.
Matinmikon pelissä näkyi pelituntuman puute, sanoi itsekin jotain sen tapaista taukohaastattelussa. Kiekko ei totellut taikurin käsiä tavalliseen tapaan. Tatsi tulee pelaamalla kuntoon, ja tällä pelitahdilla nopeastikin.
Atron peli näytti mielestäni samalta kuin Ketterä-kotipelissä: lataus oli mennyt yli ja konehuoneessa oli muutama aste liian lämmintä. Ratkaisuyritykset olivat väkinäisiä ja mies ryntäili välillä ympäri kenttää raivopäisen lailla. Ratkaisu lienee, että latauksesta vähentää sen puoli napsua ja siitä suoritusvimmasta saman verran - sitä peliä ei tarvitse ratkaista joka ikisessä vaihdossa. Näkisin, että olisi Westerlundin tehtävä virittää Atro oikeaan mielentilaan. Tähtipelaajan roolissa kuitenkin kokematon.
Turtiainen on näistä kolmesta se, joka oikeasti huolettaa. Mun silmät väittävät, että hänellä on liikkeen kanssa ongelmia ja sen takia pelaaminen on väkinäistä selviytymistaistelua. Taso on tällä hetkellä kaukana viimevuotisesta. Jos ei saa jalkojaan liikkeelle, niin voi olla että von Gerdten olisi parempi vaihtoehto.
