Se ei tarkoita päätöntä höntyilyä. Se tarkoittaa sitä, että itse uskalletaan pitää kiekkoa, kun on paikka. Ja ottaa se tila pois, kun itsellä ei kiekko ole. Ei se kaukana ole, muttei enää hirveästi muutostakaan voi tehdä.
Tällä aikataululla ei tietenkään voi eikä kannata lähteä sotkemaan liikoja. Mutta asioita voi muokata kääntämättä kaikkea ylösalas. Hokki-sarjassa joukkueen pelissä oli ikään kuin kaksi vaihdetta: oli aktiivinen hyökkäyspeli ja se passiivisempi kontrollilätkä tai mikä lie. Näin puhtaasti näppituntumalta sanoisin, että K-Espoo pelasi sitä aktiivista hyökkäyspeliä noin 15-25 min/ilta Hokkia vastaan, ja nämä jaksot olivat niin hyviä ja tasoero niin selvä, että Espoo pystyi tekemään tarvittavat maalit ottelujen ja koko sarjan voittoon näiden pyrähdyksien aikana. Loput ajasta joukkue pelasi enemmän tai vähemmän passiivisesti ja tällöin Hokki oli enempi tai vähempi kuskin paikalla. Eikä Räsänen näin ollen ihan väärässä ollut, kun hän pelien jälkeen totesi, että olisivat ehkä ansainneet enemmän.
On ihan ymmärrettävää, ettei joukkue voi hyökätä täydet 60 minuuttia, mutta silti on ihmeteltävä miksi K-Espoo vetäytyi niin herkästi siihen passiivisempaan ja puolustavampaan moodiin Hokkia vastaan. On ilmeistä, että hyökkäävämpi pelitapa sopii joukkueen pelaajamateriaalille ja luonteelle paremmin kuin passiivinen, ja tulostaulu on todellakin samaa mieltä tämän analyysin kanssa. Miksei valmennus näe tätä samaa?
Näin jälkikäteen ihmettelen todella paljon miksi Espoo lähtii niin varoen liikkeelle ensimmäisessä Fops-ottelussa. Ote annettiin helpolla vastustajalle, joka otti vastaan ja iski sarjan ensimmäisen maalin. Valinta oli selvästi lähteä kontrollin kautta, eikä aktiivisesti viemään peliä. Tuota valintaa ei voi luokitella muuksi kuin valmennuksen virheeksi.
Jääkiekossa on tiettyjä peruskallioon hakattuja sääntöjä tai lainalaisuuksia, jonka paikkansapitävyyden on voinut todentaa vuosikymmenestä toiseen. Yksi sellainen on, että pleijareiden kotiavaukseen kotijoukkue tulee, ja sen pitääkin tulla, helvetinmoisella vimmalla. Sillä lyöt luun kurkkuun heti kättelyssä vastustajalle, kotiyleisö syttyy, kotijoukkue puolestaan saa yleisöstä vielä enemmän virtaa, ja lyö sen luun yhä syvemmälle vastustajan kurkkuun. Espoo valitsi toisin ja käytännössä luopui kotiedun antamasta mahdollisuudesta siirtyä kuskin paikalle alusta asti. En vaan mitenkään voi ymmärtää.
Huomista varten pitäisi nähdäkseni kaivaa esille ikivanhan kandalaisen pelikirjan ensimmäinen sivu, jossa lukee, että ensimmäisen kympin aikana kotijoukkue tulee täysillä päälle jokaisessa tilanteessa ja vie jokaisen taklauksen loppuun. En kuvittele, että tämä olisi mikään ihmelääke, mutta pitää edes pyrkiä siihen, että ottelu pelattaisiiin hetken K-Espoon määräämässä tahdissa. Toistaiseksi Fopsia ei ole edes haastettu.