En tiedä soiko SaiPalle summeri ennen kuin Kärpät teki jatkoaikamaalinsa, mutta jos SaiPan taistelun lasketaan joka tapauksessa päättyneen Tuppuraisen lyötyä 2-4 tyhjiin, oli TPS viimeinen joukkue, joka antautui välieränelikolle.
Loukkaantumisten vaikeuttaman kauden lopputulokseksi jää tällä tavoin tarkasteltuna se, että ainoastaan HIFK, Kärpät, Tappara ja JYP olivat TPS:ää vahvempia. Kärpille pantiin miehekkäästi kampoihin loppuun asti, mistä osoituksena lauantain nousu tasoihin kahden maalin takaa ja se, että maanantaina TPS oli parempi joukkue kaksi ensimmäistä erää, eikä täysin romahtanut kolmannessakaan, vaan loi vahvoja paikkoja esim. henkisesti vaikeassa tilanteessa 2-2-tasoituksen jälkeen.
Kauden viimeiseksi jäänyt peli oli omaan silmääni yksi kauden parhaista. Tästä pelistä olivat loukkaantuneina/sairaina sivussa Tukonen, Spina, Kumeliauskas, Forsström, Friman, Keskitalo, Lassila ja Setänen (voi olla että unohdinkin jonkun). Toisaalta kentällä olivat kauden aikana hankitut uudet miehet Pare, Makkonen, Kaijomaa ja Malmivaara.
Junnuista (kenttäpelaajat) isoon rooliin pääsivät/nousivat/joutuivat pudotuspeleissä Eronen, Karvonen ja Nieminen. Mielestäni kaikki kolme yllättivät kauden aikana positiivisesti, jos peilaa odotuksiin ennen kautta. Toisaalta Vähätalo ja Virta ehkä lopulta alittivat odotukset, mutta kyllä näistä kovista peleistä oli varmasti kova hyöty koko porukalle.