Juuri näin, ei pata pääse Jyväskylässä yleisön puolesta mitenkään helpommalla. Valitettavasti yleisö ei ole Poriin tuonut pistettäkään. Jos joukkue ei pärjää niin ei siinä yleisön huudot paljon auta.
Tuo viimenenkin lause alkaa oleen siinä rajoilla, että olisko oikein allekirjoitus kamaa!
Juu-u, Jyväskylässä saatanallinen rumpujen pauke takaa sen, ettei Ässät helpolla pääse, toisaalta taas muutenhan sielä olisi hiljaista kuin hautausmaalla vappuna.
Kotipelit tähän asti tunnelmaltaan jo todella hyvää, hyvä alku peliin keskiviikkona ja parempaa luvassa. Varsinkin jos maanantailta voitto alla.
Allekirjoitukseen saat toki käyttää.
Auttoiko yleisö Ässiä tammikuussa? Vai oliko yleisö silloin vain hiljaista ja peli ei sen takia toiminut? Ei pelaamisen taso yleisön käyttäytymisestä ole kiinni. Oli katsomossa huutoa tai hiljaista niin homma silloin kun toimii.
Olet siis sitä mieltä, ettei kannatuksella ole merkitystä joukkueeseen, joukkueen tasoon pelata.
Älkää nyt saatana vaan väittäkö, että kotiyleisön kannustuksella olisi asiaan mitään merkitystä.
Muovinen, ns moderni kannatuskultturi kait pelaajissa herättää lähinnä hilpeyttä, aito, koko hallista lähtevä kannatus taas selvästi nostaa kannatettavan joukkueen suorituskykyä.
Juurihan sinä tuossa ylempänä kerroit, ettei ammattipelaajat tarvitse yleisön tukea, he kun sulkevat sen pois!
Kysyin aiemmin, että mistä se johtuu, että kotijoukkueet pärjäävät keskimäärin paljon paremmin kuin vierasjoukkueet lajista ja maasta riippumatta?
Eiköhän kyse ole suurimmaksi osaksi henkisistä asioista, kotijoukkueen henkinen tila on parempi kun vierasajoukkueen. Ollaan jo etukäteen voittajia ja häviäjiä. Olen joskus ihmetellyt miksi SM-liigan joukkueilla on koti- ja vieraspelityyli. Eikö olisi järkevämpää harjoitella yksi pelitapa niin hyväksi, että sillä pärjää?
Joskus tietysti kotikentän jotkut ominaisuudet voivat olla kotijoukkueelle eduksi. Helpoimpana esimerkkinä tulee mieleen pesäpallosta kentän etuosan pehmennys/ tiivistäminen pomppulyöjiä varten.
Mistä tahansa löytyy esimerkkejä, joissa joku joukkue voi pelata vieraissa paremmin kuin kotona. Se ei kuitenkaan muuta mihinkään sitä kokonaisvaltaista trendiä, joka pätee kautta maailman ja lajissa kuin lajissa. Kotijoukkue voittaa enemmän kuin vierasjoukkue.
Itse väitän, että tämä on monen asian summa, mutta kyllä suurimpana on ehdottomasti kotiyleisön tuki. Varsinkin jalkapallossa, kun katsojia on kymmeniä tuhansia tämä etu on valtava. En lähtisi kuitenkaan vähättelemään tätä asiaa muissakaan lajeissa.
Kukaan ei varmasti kiistä, että laajalla otannalla kotijoukkue voittaa useammin, mutta onhan tuo Ässien viime vuosien vierasmenestys erittäin mielenkiintoinen asia.
Kummassakos ne nyt olikaan pärjänneet paremmin viime vuosina?
On toki. Tällä kaudella Ässät pystyi pelaamaan samalla pistekeskiarvolla kotona ja vieraissa. Todella kova suoritus, joka ainoastaan alleviivaa sanomaani.
Vaikka Ässät on nyt kolmatta kautta putkeen sarjan paras vierasjoukkue niin eipä siinä todellisuudessa juurikaan eroa ole. Tällä kaudella tämä meidän liigan paras vierasjoukkueemme napsi yhteensä 102 pistettä, joista tasan 50 % saatiin vieraista. Jos otetaan kuitenkin laajemmalla otannalla, eli esim 2010-luvulla päättyneet kaudet niin koti- ja vierassaldo näyttävät lukemia 203 ja 196, kotiotteluiden hyväksi siis. Eroa on 7 pistettä ja noiden pisteiden hankkimiseen on pelattu 119 kappaletta sekä koti- että vierasotteluita, joten isosta erosta ei ole kyse.
Jos pidemmälle mennään historiaan niin entistä enemmän kotipainotteiseksi tuo tilasto muuttuu. Lähihistoriasta löytyy mm. se yksi Härkälän vai Suhosen aikakausi jolloin kalenterivuoden ensimmäinen vierasvoitto otettiin vasta joulun jälkeisessä TPS-pelissä.
Ja herättää yhä enemmän kysymyksiä miksi se vieraissa voittaminen on suhteellisesti ottaen niin paljon paremmalla tasolla mitä kotiotteluissa.
Eikös tämä Wärn ollut se vellihousu joka loikkasi kesken sopparikauden Pelsuista Jyppiin? Sellaisen kaverin jutut mediassa kiinnostavat meikäläistä yhtä paljon kuin koiranpaska keväthangella.
