Pudotuspelit – kevät 2024

  • 167 107
  • 1 336

Lahelainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, sympatiat SaiPa
Toivoisin ns. palleja tänään maalineduspelaamiseen. Hävettää viimepelin Tapparan 0-2 maali kun maalin edessä on pelaaja aivan vapaana.
 

Valajas

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Bolts, Yanni Gourde
Mikäs on veripenalla kun peli ei kulje? Viime keväänä ihan ylikylän ukko ja nyt on tuon porukan heikoin pakki.
 
Suosikkijoukkue
Pekon muuvit
Lenssuhan tuolla taisi olla viikko sitten. Jos on sama köhä, kuin mitä meidän perheessä ja monella muullakin on, niin on sitkeä pirulainen. Sekin varmasti vaikuttaa siihen jalan liikumiseen. Ei sillä ettäkö olisi yltänyt viime kauden tasolle, mutta onhan tuo keskimäärin ollut ihan hyödyllinen kentällä. Nyt vain keskimääräinen ei riitä, kun pitäisi ylittää oma taso.
 

egar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, AC Milan, FC Lahti
En kiistä mielipidettäsi. Se perustuu dualismiin. Kyseenalaistan dualismin ”henkisenä plasebona ja nosebona. On jokin mystinen henkinen maailma ja fyysinen todennettavissa ja ”käsinkosketeltava” maailma. Tästä kun pääsee irti niin ei ehkä olekaan mitään ”itseluottamusta”. Toki ei ihminen aina pääsee parhaaseen suoritukseensa, mutta ammattilainen tuntee kehonsa ja taustalla on väsymystä, pientä loukkia, mielenterveyden lieviä aivojen terveyteen liittyviä tekijöitä (kun aivoissa tapahtuu sähkökemiallisia reaktioita). Nämä ovat systeemisiä juurisyitä, osa syiden verkostoa, jossa yhtä kohtaa säätämällä voi mennä koko paletti sekaisin.
Tottakai se siinä on plasebo-vaikutusta paljonkin, sitähän se tunne jostain on. Mutta kun mennään siinä negatiivisessa ajatusmallissa että "tuleekohan tästäkään mitään", eli heikolla itseluottamuksella, niin siitä kun saakin onnistumia niin uskaltaa yllättäen tehdä asioita mitä ei vielä aiemmin uskaltanut ja kun huomaa että ne onnistuvatkin niin kokeilee taas kaikkea erikoista.

Ihan samalla tavalla itse joskus nuorempana jossain baarissa kun meni juttelemaan jollekin tytölle niin oli jo alusta asti se itseluottamus että kyllä mä tuon saan mukaani ja homma toimi mutta sitten oli niitä iltoja että oli jo mennessä se tunne että on turha edes mennä puhumaan kun ei se kuitenkaan onnistu tänään, nyt ei ole se päivä.
Sitten jos silloin onnistui jonkun saamaan mukaan niin jumankauta, seuraavana päivänä oli tuo ensin mainittu itseluottamusboost saatu ja kaikki tuntui onnistuvan niin että sai jakaa jonotusnumeroita.

Sä lähestyt asiaa hyvin kaukaa ja inhorealistisesti. Kaikki ihmisen tuntemat asiathan ovat vain sähkökemiallisia reaktioita, jokainen tunne ja jokainen ajatus on vain niitä, mutta mun mielestä ne taas ohjaavat suurinta osaa ihmisistä tekemään asioita tietyllä tavalla.
Itselläni esimerkiksi peli toimi kentälllä parhaiten kun kotona ei ollut kaikki asiat ihan kunnossa, sain silloin eniten itsestäni irti, vaikka käytännössä pelistä toiseen sitä yritin ihan samalla tavalla, mutta tarvittiin jokin asia joka sai aggression pintaan niin että sain kaiken revittyä irti. Ihan samalla tavalla jotkut pelaajat saavat itsestään parhaan irti nimenomaan tärkeissä peleissä, silloin he voittavat niitä tilanteita joita muuten häviäisivät jne.

Ideaalitilanteessa kaikilla pelaajilla olisi tasaiset tunteet ilman jännitystä tai pelkoa epäonnistumisesta, mutta niinhän se ei ole ja siksi kaikki eivät suorita aina samalla tasolla, vaikka olisi fyysisesti parhaassa mahdollisessa kunnossa.
 

Jarna90

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Mistäs me tiedetään, tienaako ne nytkään kummoisia summia.
Noh eipä niin mutta tuolla Saksassa on ainakin kovat liksat ja tuskin sieltä alehinnalle loppukaudeksi tänne tuli. Enskasta en toki tiedä ja kun viimekausi meni ohi, niin voi olla että saatiin hieman halvemalla kun taso oli kysymysmerkki.
 

Kingfisher

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Panthers, Hurricanes
Voihan se myös olla, että Tappara on suorittanut täysin kykyjensä ylärajoilla kaksi ekaa matsia, kun taas me ei olla päästy edes siihen 50 prosenttiin. Siksi ero on näyttänyt niin isolta. Kuka tietää vaikka tänään ois ihan toinen ääni kellossa. Onnistumiset ruokkii onnistumisia ja jos sellainen saataisiin alkupuolella peliä, niin ehkä siitä lähtisi lumipalloefekti vyörymään kohti SM.
 

Wenzel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahden Pelikanat
Vähän omaan nenään tuossa on haiskahtanut sellainen kevyehkö ulospuhallus. Välieräsarjan voittoa juhlittiin kuin mestaruutta, mikä toki oli ymmärrettävää kun ne ensimmäiset 20-25 peliä vedettiin aivan vihkoon ja paineet sekä odotukset joukkueen niskassa oli ihan jäätävät loppuun asti. Sitten selvittiin siitä IFK:n heittämästä todella kovasta haasteesta seiskapelin kautta ja sitten kun se "minimitavoite" eli finaalipaikka saatiin raavittua vaativan Kärpät-sarjan jälkeen kasaan. Ihmekös tuo siis jos siinä pääsi sellainen helpotuksen olo puseroon minkä myötä nyt sitten myöhästyttiin tämän sarjan aloituksesta ja ollaan kaksi takana.

Eniten maanantainakin ihmetytti se jengin eleettömyys ja hengettömyys. Se yhteishenki ja hyvä fiilis tuolta on kuitenkin paistanut läpi Schnarrien ja Laschien hyppivistä ja riehkkaista tuuletuksista pitkin kautta jopa ihan tyhjään maaliin tehdyistä raapaisuista. Mutta nyt kun Horky painaa toisen erän loppuun finaaleissa kavennusmaalin ja hilaa joukkueensa kahden maalin päähän, niin keneltäkään ei lähde sellaista periamerikkalaista "c'mon boys, let's fucking go!" tyylistä liekitystä tuossa millä pumpattaisiin lisää ilmaa renkaisiin ja otettaisiin sitä hyvää fiilistä sekä momentumia itselle, vaan jätkät heittää löysän ujosti kädet ihan pikkuisen koholle ja sitten läpyt alistuneet ilmeet naamalla. Sama siinä Utusen kavennusmaalin kohdalla. Siis kaveri laukoo joukkueen maalin päähän ja neljä minuuttia on kellossa jäljellä, mutta tuostakaan ei tule minkäänlaista paloa tai liekkiä yhdenkään Pelicans-pelaajan uniformuun, vaan kaikki vetää kuin jossain elokuisessa höntsäpelissä.

Toivottavasti se korvien väli on nyt saatu avattua ja tullaan ihan uudenlaisella energialla tähän iltaan.
 

surfa

Jäsen
Tottakai se siinä on plasebo-vaikutusta paljonkin, sitähän se tunne jostain on. Mutta kun mennään siinä negatiivisessa ajatusmallissa että "tuleekohan tästäkään mitään", eli heikolla itseluottamuksella, niin siitä kun saakin onnistumia niin uskaltaa yllättäen tehdä asioita mitä ei vielä aiemmin uskaltanut ja kun huomaa että ne onnistuvatkin niin kokeilee taas kaikkea erikoista.

Ihan samalla tavalla itse joskus nuorempana jossain baarissa kun meni juttelemaan jollekin tytölle niin oli jo alusta asti se itseluottamus että kyllä mä tuon saan mukaani ja homma toimi mutta sitten oli niitä iltoja että oli jo mennessä se tunne että on turha edes mennä puhumaan kun ei se kuitenkaan onnistu tänään, nyt ei ole se päivä.
Sitten jos silloin onnistui jonkun saamaan mukaan niin jumankauta, seuraavana päivänä oli tuo ensin mainittu itseluottamusboost saatu ja kaikki tuntui onnistuvan niin että sai jakaa jonotusnumeroita.

Sä lähestyt asiaa hyvin kaukaa ja inhorealistisesti. Kaikki ihmisen tuntemat asiathan ovat vain sähkökemiallisia reaktioita, jokainen tunne ja jokainen ajatus on vain niitä, mutta mun mielestä ne taas ohjaavat suurinta osaa ihmisistä tekemään asioita tietyllä tavalla.
Itselläni esimerkiksi peli toimi kentälllä parhaiten kun kotona ei ollut kaikki asiat ihan kunnossa, sain silloin eniten itsestäni irti, vaikka käytännössä pelistä toiseen sitä yritin ihan samalla tavalla, mutta tarvittiin jokin asia joka sai aggression pintaan niin että sain kaiken revittyä irti. Ihan samalla tavalla jotkut pelaajat saavat itsestään parhaan irti nimenomaan tärkeissä peleissä, silloin he voittavat niitä tilanteita joita muuten häviäisivät jne.

Ideaalitilanteessa kaikilla pelaajilla olisi tasaiset tunteet ilman jännitystä tai pelkoa epäonnistumisesta, mutta niinhän se ei ole ja siksi kaikki eivät suorita aina samalla tasolla, vaikka olisi fyysisesti parhaassa mahdollisessa kunnossa.
Olet oikeassa. Jos et olisi, niin pohja koko urheilupsykologialta ja mentaalivalmennukselta häviäisi saman tien. Ja noiden vaikutus ei suinkaan ole mitään plaseboa, vaan ihan testattu ja vahvistettu tosiasia.

Se, mikä niiden vaikutusmekanismi taas on tai voisiko saman aikaan joillain muilla tavoilla onkin hyvä kysymys, mutta kylmä fakta on, että erityisesti ammattilaisilla niiden vaikutus on jopa ratkaisevan suuri ja vaihtoehtoja ei juurikaan ole.
 

play_on

Jäsen
Suosikkijoukkue
dirty dozen
Voihan se myös olla, että Tappara on suorittanut täysin kykyjensä ylärajoilla kaksi ekaa matsia, kun taas me ei olla päästy edes siihen 50 prosenttiin. Siksi ero on näyttänyt niin isolta. Kuka tietää vaikka tänään ois ihan toinen ääni kellossa. Onnistumiset ruokkii onnistumisia ja jos sellainen saataisiin alkupuolella peliä, niin ehkä siitä lähtisi lumipalloefekti vyörymään kohti SM.
Lahen alueella ollut sellaiset kevätflunssat liikkeellä laajemminkin, että jos tuo on päässyt iskemään joukkueeseen yhtään kollektiivisemmin, niin ehkä siellä syy vaisuuteen. Niin joukkueella, kuin muutamilla yksilöillä.

Nyt on kuitenkin tultava muutos. Tänään.

Tai sitten se vaan oli tässä ja Tappara todellakin on liian kova.
 

Tattari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kanta- ja Päijät-Häme "täältä jostakin" käsin...

Tottakai se siinä on plasebo-vaikutusta paljonkin, sitähän se tunne jostain on. Mutta kun mennään siinä negatiivisessa ajatusmallissa että "tuleekohan tästäkään mitään", eli heikolla itseluottamuksella, niin siitä kun saakin onnistumia niin uskaltaa yllättäen tehdä asioita mitä ei vielä aiemmin uskaltanut ja kun huomaa että ne onnistuvatkin niin kokeilee taas kaikkea erikoista.

Ihan samalla tavalla itse joskus nuorempana jossain baarissa kun meni juttelemaan jollekin tytölle niin oli jo alusta asti se itseluottamus että kyllä mä tuon saan mukaani ja homma toimi mutta sitten oli niitä iltoja että oli jo mennessä se tunne että on turha edes mennä puhumaan kun ei se kuitenkaan onnistu tänään, nyt ei ole se päivä.
Sitten jos silloin onnistui jonkun saamaan mukaan niin jumankauta, seuraavana päivänä oli tuo ensin mainittu itseluottamusboost saatu ja kaikki tuntui onnistuvan niin että sai jakaa jonotusnumeroita.

Sä lähestyt asiaa hyvin kaukaa ja inhorealistisesti. Kaikki ihmisen tuntemat asiathan ovat vain sähkökemiallisia reaktioita, jokainen tunne ja jokainen ajatus on vain niitä, mutta mun mielestä ne taas ohjaavat suurinta osaa ihmisistä tekemään asioita tietyllä tavalla.
Itselläni esimerkiksi peli toimi kentälllä parhaiten kun kotona ei ollut kaikki asiat ihan kunnossa, sain silloin eniten itsestäni irti, vaikka käytännössä pelistä toiseen sitä yritin ihan samalla tavalla, mutta tarvittiin jokin asia joka sai aggression pintaan niin että sain kaiken revittyä irti. Ihan samalla tavalla jotkut pelaajat saavat itsestään parhaan irti nimenomaan tärkeissä peleissä, silloin he voittavat niitä tilanteita joita muuten häviäisivät jne.

Ideaalitilanteessa kaikilla pelaajilla olisi tasaiset tunteet ilman jännitystä tai pelkoa epäonnistumisesta, mutta niinhän se ei ole ja siksi kaikki eivät suorita aina samalla tasolla, vaikka olisi fyysisesti parhaassa mahdollisessa kunnossa.
Käsittelet asiaa nyt laajemmin. Itse konfrontoin lähinnä tuota itseluottamusasiaa. En kritisoi psyykkistä valmennusta. Eihän siinä itseluottamusta hoideta tai puhelääkitä vaan siihen vaikuttaviin asioihin kerätään työkaluja ja niitä työkaluja tarvittaessa korjataan.

Tuskin matsissa vastustaja niin pahasti sanoo, että siinä itsetunto luhistuu, psyykkisesti traumatisoituu ja tarvitaan terapiaa. Fyysistä kolhua sen sijaan hoidetaan fyssarin ja lekurin toimesta.

Taikausko voi joillekin urheilijoilla toimia, mutta eiköhän se paikkaa lähinnä työkalujen puutetta (ja ammattihenkilön tehtävänä on pitää huolta pelikyvystään ja työkaluistaan, mukaanlukien itsetunnostaan, ellei siihen vaikuta jokin psyykkinen tai fyysinen trauma.)

Edit. Ihmeellisesti vilkkuu ja poukkoilee teknisesti tämä alusta mobiilina…
 

NuuskaHP

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Salmisen taklaus ja tapettu alivoima. Siinä se käänty.
Arvatkaapa vaan millanen parku siitä syntyisi, jos vedettäisi tästä mestariksi asti? Selitykset luokkaa "Heljangosta tuli sen keskiviikkoisen kotitappion jälkeen aivan eri mies kun sika-Salminen ajoi sen" sekä "Niemelä mutusti ennen jatkoerän alkua syy hymyssä patukkaa, kun kävi ne meiltä viemässä huoltomiehen povarista kun se oli kusella ja jätti rotsin käytävälle"

Mutta eipäs mennä asioiden edelle. Perjantaina kun jatketaan siitä mihin tänään jäätiin, niin Tappara kokee vaikeuksia Lahessa ja me tasoitetaan tää sarja. Hyvä että tää nyt heräsi henkiin. Perjantaina odotellessa!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös