En kiistä mielipidettäsi. Se perustuu dualismiin. Kyseenalaistan dualismin ”henkisenä plasebona ja nosebona. On jokin mystinen henkinen maailma ja fyysinen todennettavissa ja ”käsinkosketeltava” maailma. Tästä kun pääsee irti niin ei ehkä olekaan mitään ”itseluottamusta”. Toki ei ihminen aina pääsee parhaaseen suoritukseensa, mutta ammattilainen tuntee kehonsa ja taustalla on väsymystä, pientä loukkia, mielenterveyden lieviä aivojen terveyteen liittyviä tekijöitä (kun aivoissa tapahtuu sähkökemiallisia reaktioita). Nämä ovat systeemisiä juurisyitä, osa syiden verkostoa, jossa yhtä kohtaa säätämällä voi mennä koko paletti sekaisin.
Tähän kommentoisin tuosta itseluottamusasiasta seuraavaa ;D
Jääkiekkoilijan itseluottamus on moniulotteinen ja abstrakti käsite, jota peilataan usein vaihtelevien suoritusten ja tuntemusten kautta kentän laidalla. Sumean analyysin mukaan tämä kriittinen ominaisuus on kuin virtaava joki, joka saa voimansa niin menneisyyden onnistumisista kuin epäonnistumisistakin. Itseluottamuksen luonne juontaa juurensa syvälle psyykkisen valmistautumisen ja tunteiden maailmaan, missä pelon ja rohkeuden väliset rajat hämärtyvät.
Kun jäällä liikutaan, viitteitä pelaajan itseluottamuksen tilasta voi havaita pienistä eleistä ja ilmeistä. Se on kuin salaperäinen sumu, joka leijuu pelaajan ympärillä, piilottaen todellisen tilan ulkopuolisilta silmiltä. Tämä sumea itseluottamuksen tila voi olla sekä voimavara että taakka pelaajalle, sillä liiallinen itseluottamus voi johtaa yliarvioimiseen ja virheisiin, kun taas liian vähäinen voi lamauttaa parhaankin taidon.
Kapulakielen keinoin ilmaistuna jääkiekkoilijan itseluottamus on kuin tanssi sumun kanssa, missä askelten on oltava varmat mutta samalla valmiit mukautumaan muuttuviin olosuhteisiin. Tämä tanssi vaatii herkkää balanssia itsetunnon ja realiteettien välillä, missä pelaajan on osattava lukea sumun viestejä ja reagoida intuitiivisesti.
Lopulta sumean analyysin valossa jääkiekkoilijan itseluottamus on kuin salainen ase, joka voi nostaa pelaajan huipulle tai vetää hänet syvään suohon. Sen arvaamattomuus ja vaihtelevuus tekevät siitä kiehtovan tutkimuskohteen, joka vaatii ymmärrystä, tarkkanäköisyyttä ja ehkä hieman onnea pelin käänteissä.