En kyllä ole ikinä syttynyt pronssimatseista. Pakko tunnustaa, mutta jopa olympialaisissa missasin tarkoituksella tuon Slovakiaa vastaan pelatun pelin.
Kilpaurheilun päällimmäisin tarkoitus on mielestäni voitto. Siihen on tähdättävä ja se on asetettava pitkässä juoksussa tavoitteeksi. Kun tuo päämäärä katoaa pois pleijareissa, niin mikä pointti karsintamatsissa oikein on? Itselleni tulee mieleen melko keinotekoinen tapa palkita se joukkue, joka on ollut liian huono finaaliin mutta ei tarpeeksi vittuuntunut pelaamaan yhtä matsia pois alta.
Ja kuitenkin, yleensä puhutaan kuinka pitkässä juoksussa joukkueiden ero tulee näkyviin. Miten tämä oikein sopii kuvaan silloin, kun ratkaiseva tekijä on yksi ottelu valtavan pettymyksen jälkeen? 60 ottelua on aivan tarpeeksi, annetaan se kolmas sija paremmin runkosarjassa sijoittuneelle semien häviäjälle. Vähän sama kun kahden jannun kisatessa casanovan palkinnosta lopullinen sijoitus ratkeaa säälipilluun kaatojen lukumäärän ja niiden laadun sijaan.
Kilpaurheilun päällimmäisin tarkoitus on mielestäni voitto. Siihen on tähdättävä ja se on asetettava pitkässä juoksussa tavoitteeksi. Kun tuo päämäärä katoaa pois pleijareissa, niin mikä pointti karsintamatsissa oikein on? Itselleni tulee mieleen melko keinotekoinen tapa palkita se joukkue, joka on ollut liian huono finaaliin mutta ei tarpeeksi vittuuntunut pelaamaan yhtä matsia pois alta.
Ja kuitenkin, yleensä puhutaan kuinka pitkässä juoksussa joukkueiden ero tulee näkyviin. Miten tämä oikein sopii kuvaan silloin, kun ratkaiseva tekijä on yksi ottelu valtavan pettymyksen jälkeen? 60 ottelua on aivan tarpeeksi, annetaan se kolmas sija paremmin runkosarjassa sijoittuneelle semien häviäjälle. Vähän sama kun kahden jannun kisatessa casanovan palkinnosta lopullinen sijoitus ratkeaa säälipilluun kaatojen lukumäärän ja niiden laadun sijaan.