Projekti: Toinen kissa

[fiftyeight]

Meillä on ollut kotikissa jo kohta kolme vuotta. Hän on kiltti ja rauhallinen eurooppalainen, ihan tavallinen maatiaiskatti.

Koskaan kun ei etukäteen tiedä mitä elämä tuo tullessaan, niin pari kuukautta sitten meille tarjottiin kissanpentua Hänelle kaveriksi. Aikamme asiaa tuumailtuamme tsekkasimme pennun jo parin viikon ikäisenä ja päätimme ottaa pennun, kunhan kasvaa luovutusikäiseksi.

Operaatioon liittyy tietysti vielä monia vaiheita. Hänet oli leikattava, narttukissa, koska tuleva Perheenjäsen olisi oleva kolli. Se operaatio meni ihan ok ja Hän on siitä hyvin toipunut.

Tulipa nyt sitten aika hakea uusi Perheenjäsen. Matka oli varsin pitkä, ja kuskilla meinasi hermokin pettää kun miukumiselle ei tuntunut tulevan loppua. Toki kuski ymmärsi tilanteen; Perheenjäsen jouduttiin erottamaan emostaan ja veljestään ja sitten laitettiin koppiin ja pitkäksi ajaksi autoon huristelemaan alamäkeä.

Jännityksellä odotimme Hänen ja Perheenjäsenen ensitapaamista. Hän, kolmivuotias leikattu narttu, ja Perheenjäsen, 10-viikkoinen kollipentu siis tapasivat toisensa. Kiertelyä, kaartelua, lievää sähinää ja murinaa. Puolin ja toisin, ja sitä on nyt kestänyt koko illan. Perheenjäsen on vilkas ja vauhdikas pentu, joka tuntu ehtivän joka paikkaan, ja varsinkin Hänen lempipaikoilleen.

Tässä tätä juttua nyt raapustellaan, vasemmalla puolella Hän ja oikealla Perheenjäsen. Puolin ja toisin lievää murinaa, asemasodan tapaisesti toisiaan tuijottaen. Mitä tapahtuu jos menen nukkumaan? Löytyykö toinen aamulla enemmän vai vähemmän riekaleina? Miten ihmeessä tottuisivat toisiinsa? Kyllähän tämän yön voi vahtia, kun töllöstä tulee NHL-matsikin, mutta miten jatkossa?

Luontohan tämmöiset yleensä hoitaa, mutta joskus sen hoitotavat ovat sen verran rajuja, että jos on jotain millä helpottaa ja nopeuttaa kattien keskinäistä sopeutumista, niin tietoa otetaan mieluusti vastaan.

 

[Ambi]

Onko sun makkarissa ovea? Kannattaa ehkä ottaa pieni sinne pariksi yöksi "turvaan", se voi sitten samalla tutustua sinuunkin ihan rauhassa. [ne muuten tutkii tarkkaan nukkuvaa ihmistä, itse kun otin kolmannen kissan, heräsin ekana yönä siihen kun kissa istuu rintakehän päällä ja yrittää "pyydystää" mun silmäripsiä...]

Meilläkin alussa oli sitä kyräilyä ja murahtelua mutta parin päivän jälkeen isommat rupesi kiertämään pennun kaukaa kun tajusi että sillä on vähän liikaa energiaa ja lopulta ne laiskasti seurasi silmät puoliummessa kun tenava touhuaa, murinaa tosin tuli välillä kun pentu tuli liian lähelle, mutta ihan nätisti ne on roolinsa talossa löytäneet, paitsi tämä pienin joka luulee omistavansa koko maailman... Ensimmäiset päivät tosin kannattaa olla kotosalla erotuomarina, ja muista osoittaa huomiota sille isommallekin, ettei rupea tuntemaan itteään syrjityksi [silloin se nimittäin saattaa haluta vahingoittaa sitä pentua, tosin se on kai aika harvinaista että kotikissat rupeaa tosissaan tappelemaan].

 

[fiftyeight]

Juu kiitos, makkarissa on ovi. Ongelmana on se, että Hän on tottunut nukkumaan sängyssämme ja Hän tulee sänkyyn vasta kun minä menen sänkyyn. Eli nyt vaikka vaimo on jo koisaamassa niin Hän on hereillä ja varsin tiukasti vahtii Perheenjäsentä. Sääliksi käy pikku kisua, joka on tänään vieroitettu emosta ja veljestään, kuljetettu kauas pois ja vielä saa vihat niskoilleen. Taitaa siis olla paree, että haen patjan ja peiton tänne työhuoneeseen täksi yöksi ja panen oven kiinni.

 

[teemu_s]

Muistan kuinka siskoni kollipentu tuli taloomme, jossa oli jo ennestään leikattu kolli ja silloin vielä leikkaamaton narttu. Samuli, tämä pentu siis, tykkäsi leikkiä Saskan, leikatun kollin kanssa. Kunnes Saska hermostui ja puri päästä. Tai löi tassulla sen verran miehekkään koukun pennun päälakeen että kolina kävi. Ei siinä mitään, Samuli-poika hiukan keräili itseään ja jatkoi nartun kimppuun. Sen jälkeen kuuluikin sähinää ja lätkytystä kun narttu tarjosti pennulle tassua, noin 10 lyöntiä sekunnissa. Ei ne mirrit toisiaan tapa. Usko pois, kyllä niistä kavereita tulee.

Tällä hetkellä tilanne näiden kolmen osalta on se, että Saska lopetettiin itse ja narttu käytettiin piikillä. Rauha heidän sielulleen, etenkin tämän pörheän "kyyhkyspetoeläimen."

 

[Bobcat]

kissat

Tutustuminen ja ystävystyminen vie aikaa. Meilläkin uudet tulokkaat ovat pahimmillaan olleet viikon sängyn alla vanhempien kissojen ja koirien pelossa. Kyllä ne siitä reipastuvat ja varsinkin kahdesta kissasta tulee usein keskenään ylimpiä ystäviä. Eläimaailman juttuja, mihin ihminen ei juuri voi vaikuttaa. Etenkään kissojen kohdalla.

T: Kuuden kissan ja kahden koiran onnellinen isäntä.

 

[mauri]

.... Ei ne mirrit toisiaan tapa. Usko pois, kyllä niistä kavereita tulee.
QUOTE]

Näin on, kyllä kissat löytää paikkansa ajan kanssa. Se on tosin mahdollista, että niitä ei koskaan nähdä sylikkäin nukkumassa kuin jing ja jang, vaan molemmat tykkäävät pitää etäisyyttä. Meillä oli kolme leikattua kissaa; kaksi kollia ja yksi narttu. Narttu piti aina pojat etäällä itsestään; sellasia me muijat ollaan, vaikeita kinaajia. ;p
Mutta eivät ne toisiaan nirhaa, vaikka käpälä kävisikin. Dount vöri.

 

[fiftyeight]

Tällekin tarinalle ollaan saatu onnellinen päätös. Pari päivää Hän ja Perheenjäsen tutustuivat kumpikin tavallaan toisiinsa. Lopulta nuuhkittiin jo verhon läpi ja kolmantena aamuna olin pudota persauksilleni kun laitoin kateille ruokaa. Molemmille omiin kuppeihin, mutta kupit rinnakkain. Hetken kuluttua kun menin katsomaan niin samasta kupista söivät, kehvelit. Sen jälkeen onkin ollut toinen meno.

Alkuun Hän otti varsinaisen päälle päsmärin roolin ja pari päivää kuunneltiin kun isompi naukumalla koulutti nuorempaa ja vahti joka paikassa, jopa siten ettei pikkukatti päässyt alkuun mihinkään ilman vanhemman vahtimista. Tilanne on sittemmin rauhoittunut ja tuossa ne nytkin rötköttävät ihan sylityksin. Happy End siis.

Nyt on vain ollut hieman ongelmana tuo nuoremman riehuminen. Töistä kotiin tullessani tänään oli kirjahyllystä pudoteltu iso kasa kirjoja lattialle, samoin kuin seinältä lippuja ja naulakosta huiveja yms. On se peto..

 

[Filosofem]

Kissat ovat kyllä mainioita otuksia. Yksi nyrkkisääntö on, että toinen kissa on kissalla parasta harjoitusta. Totutteleminen vie aikansa, mutta yleensä kotioloissa kissat ystävystyvät nopeasti keskenään. Tosin kymmenisen vuotta sitten kun kaverini pelasti kulkukissan kaupungin nakkikioskin alta kotiinsa, niin huushollin ensimmäinen kissa ei oppinut pitämään uudesta kaveristaan koskaan. Kissa nro 1 sähisi ja mukiloi toista kissaa ja söi toisen ruoat. Elämä jatkui lopulta siten, että minä tarjouduin ottamaan kissa nro 1:sen, joka kämpässäni vieläkin kehrää tyytyväisyyttään. Hän on loppujen lopuksi ystävällinen luonne, joka vieläkin jaksaa osoittaa päivittäin pedonvaistonsa.

Kissa syntyi, kun leijona aivasti.


Ai niin, fiftyeight. Mikäli Hän ja Perheenjäsen nukkuvat kosketuksissa toisiinsa, silloin voi olla varma, että kissat luottavat toisiinsa, eivätkä pelkästään siedä toisiaan. Myös mikäli kissa uskaltaa kellahtaa nukkumaan vatsapuoli ylöspäin, se viestii siitä, että kissa tuntee olonsa turvalliseksi. Mikäli nämä tai toinen näistä seikoista tapahtuu, niin kissat tulevat erittäin hyvin toimeen keskenään. Niin kuin siellä jo näyttää tapahtuneen.

 

[TBK]

Minäkin olen pitkään haaveillut toisesta kissasta. Valitettavasti vaimoni ei lämpenen ajatukselle. Olen yrittänyt perustella asiaa mm. sillä, että toinen kissa toisia vaihtelua elämään ja myös vaimoni voisi sen kanssa leikkiä. Ehdotin, että vaimo ja kissa saisi tutustua rauhassa toisiinsa ja voisivat leikkiä rauhassa kaksistaan. Minä voisin sitten liittyä myöhemmin mukaan leikkiin ja voisimme kaikki kolme leikkiä itsemme uuvuksiin. Kissa voisi ihan hyvin nukkua meidän välissä, kunhan ei yöllä änkeä naaman päälle nukkumaan. Ilkeä herätä keskellä yötä suu täynnä karvoja. Toisalta taas voisi ottaa kulkukissan, joka menee leikin jälkeen omille teille, mutta niissä kun tuppaa olemaan niitä tauteja niin perkeleesti.

Voipi olla, että meille ei koskaan tule toista kissaa....

 

[JMK81]

No meillä tehtiin niin että uutta pentua pidettiin kissoille tarkoitetussa kantokorissa, että vanhempi kissa saa tottua rauhassa eikä pääse heti käsiksi.
Muutaman päivän ajan korin ympärillä kierreltiin, kaarreltiin ja koukittiin kaltereiden välistä pienempää. Pikkuhiljaa mielenkiinto katosi ja uskalsi päästää pienemmän ulos yksistään. Tällä hetkellä tilanne on se että nuorempi kolli antaa kyytiä vanhemmalle nartulle, ei siis sillä lailla mitä teidän likaisissa mielikuvituksissa käy (leikattuja) vaan ihan vaan leikkiä tykkäävät.

Edit: Unohdin kertoa yhden asian vielä. Ruokailujärjestys on se että hennompi narttu syö eka, ja vasta sitten kollin vuoro. Nätisti odottaa vieressä koska on oma vuoro syödä. Kauan tuon opettelussa meni mutta tajusihan se vihdoin ja viimmein.

 

[Juicey]

Samanlainen projekti tuli ajettua läpi tuossa kesällä. Suunnitelmaa ei juuri ehditty kyhätä, kun käytiin perheen kanssa maatilamatkailemassa ja kissahan se sieltä matkusti taskussa mukana. Ei muuten, mutta olisi rontin elämä muuten jäänyt yhden kesän mittaiseksi.

Nelivuotias leikattu tyttökissa sai kyllä elämänsä slaagin, kun palailevaa isäntäväkeä tervehtiessä korista tervehtikin Tiikeri. Alkupäivät tuolla sujui lähinnä sohvan alustaa tutkiessa, mutta viikon kuluttua tuo paineli pitkin kämppää jo kuin vanha tekijä. Vanha kissa seurasi tarkasti uutta tulokasta joka paikkaan, seuraillen mitä tämä oikein puuhailee. Hivauttaapa vielä aina ohikulkiessa, mutta eiköhän se vain nuorelle kollille ihan hyvää tee kun vanha kärttyinen piika ojentaa vähän elämää varten.

Muuten on sujunut lopulta aivan hyvin; Tiikeri on oppinut kaikki Lillin pahatkin temput, kuten akvaariosta juomisen. Ilmeisesti kalanpaskalla maustettu vesi on parempaa kuin puhdas kupissa oleva, sen verran suosittu kohde tuo on. No, saahan siinä samalla katsella kaloja kun juo. Eräänä aamuna oli kissa ottanut uimareissunkin, lapset katselivat aamulla lastenohjelmia kun akvaarion reuna lopulta koitti liian kapeaksi juomarille ja siellä se sitten tankissa kroolasi. Onneksi pääsi omin avuin pois, tosin kastellen puoli olohuonetta samalla.

Nyt, kohta neljä - viisi kuukautta myöhemmin kissat ovat hyväksyneet järjestyksensä. Lilli sähisee ja rökittää Tiikeriä ja Tiikeri ei juuri välitä. Sekös Lilliä sitten sanoinkuvaamattomasti ottaa päähän; onhan tämä ollut koko pihapiirin hallitsija. Nyt paikalla on joku jättikokoinen pentu, joka tuskin korvaansa lotkauttaa tämän huitomisille. Pitää sentään kuitenkin nenänsä kaukana ruokakupista kun Lilli on syömässä - joten kyllä tuo tilanne edelleen vanhan asukkaan hallussa on. Saa nähdä, kuinka pitkään...

 

[Txjokeri]

en tiedä, mutta minusta tämä liittyy asiaan:

http://media.skoopy.com/vids/vid_00020.wmv

 

[vision]

Nelivuotias leikattu tyttökissa sai kyllä elämänsä slaagin, kun palailevaa isäntäväkeä tervehtiessä korista tervehtikin Tiikeri. Alkupäivät tuolla sujui lähinnä sohvan alustaa tutkiessa, mutta viikon kuluttua tuo paineli pitkin kämppää jo kuin vanha tekijä. Vanha kissa seurasi tarkasti uutta tulokasta joka paikkaan, seuraillen mitä tämä oikein puuhailee..

Meille hankittiin kanssa toinen kissa (poika) reilun vuoden ikäisellä tytölle ja ensimmäinen päivä on mennyt uutta tulokasta seuraillessa. Kissan reaktio oli kyllä kuvauksellinen kun tajusi, että mukanamme tulleessa kopassa oli sille kaveri. Pelättyjä yhteenottoja ei onneksi ole vielä tullut eikä toivottavasti tule jatkossakaan vaan rupeavat elämään sulassa sovussa keskenään.

 

[Paitselo]

Tänä kesänä järkytyin suuresti tiedosta, että kissat osaavat tehdä yhteistyötä koiran tullessa pihaan.

Osaavat tehdä yhteistyötä myös anopin tullessa eteiseen. Siis tarvittaessa. Meidän huushollissa on vain yksi kissa (kolli), mutta se on ihmeen hyvää kaveria seinänaapurin kollin kaa - ovat kuin kolliveljekset. Aina välillä hoidan naapurin kissaa, jos naapurilla on jotakin menoa / ja sitten homma onnistuu myös toisinpäin.

Anoppini sen sijaan jostakin syystä on kummallekin kissalle aivan ylitsepääsemätön este. Tai kyllähän ne siitä naisesta YLI kynsinensä pääsisivät - eniten pelkäänkin sitä että ne ne jäisivät naaman kohdalle silmiä kynsillään repimään. En tiedä mistä moinen käytös johtuu? Olen toki itsekin huomannut, että kyseinen nainen on ERITTÄIN KYLMÄ kaikkia eläimiä kohtaan (paitsi minun suhteeni teeskentelee melko hyvin), joten ehkäpä jotkut eläimet vaistoavat jotakin omituista?

 

[Mzt_t]

Ja kissa näyttää todella lihavalta vaikka painaakin todella vähän ja on erittäin siro.

Tuttu tilanne. Nelli-tyttö näyttää perin tukevalta kisutädiltä ja sillä on iso pömppömasu. Ruokakin maistuu ihan kiitettävästi. Olimme asiasta hieman huolissamme ja otin asian esille eräällä eläinlääkärikäynnillä, mutta eläinlääkärin mielestä Nelli ei ole yhtään ylipainoinen vaan ainoastaan liian lyhyt :) Eli sen rakenne on sellainen, että maha pömpöttää vaikka painoa ei ole normaalia enempää. Liekö sitten jokin pitkäkarvaisten special feature?

Meille hankittiin kanssa toinen kissa (poika) reilun vuoden ikäisellä tytölle ja ensimmäinen päivä on mennyt uutta tulokasta seuraillessa. Kissan reaktio oli kyllä kuvauksellinen kun tajusi, että mukanamme tulleessa kopassa oli sille kaveri. Pelättyjä yhteenottoja ei onneksi ole vielä tullut eikä toivottavasti tule jatkossakaan vaan rupeavat elämään sulassa sovussa keskenään.

Teillä on alku onnistunut hyvin, joten eiköhän se siitä lähde lutviutumaan.

Meillä Nellin tuominen taloon aiheutti Viivissä vissiinkin pahaa närkästystä, mutta ehkä vielä enemmän sellaista kisumaista kyräilyä. Koko ajan piti olla vahtimassa, ettei mitään rähinöitä päässyt syntymään, eikä niitä voinut samaan huoneeseen ekana päivänä ilman valvontaa laskea. Katit tuntuvat olevan aika perhanan epäluuloista porukkaa. Noh, nukkumaan mentäessä ajateltiin, että vielä ei ole aika kisujen olla kahden ja otettiin Viivi sänkyyn aivan kuten ennenkin, joten Nelli jäi sitten makkarin ulkopuolelle. Sehän pisti sellaisen konsertin pystyyn, ettei koko taloudessa kukaan (ei edes maailman parhaat unenlahjat omaava labbis-ukko) pystynyt nukkumaan. Ja sitten tapahtui the virhe. Koska Viivi oli aina ollut niin sopeutuvainen muutoksiin, niin päätettiin vaihtaa kisujen paikkoja yön ajaksi eli roudattiin Nelli makkariin ja jätettiin Viivi ulkopuolelle. Yö menikin rauhallisesti, mutta kun avasin seuraavana aamuna oven, niin jopa valahti piru valoilleen. Viivi hyökkäsi kuin raivopeto Nellin kimppuun, eikä mikään ihme, kun uusi tulokas vei kuningattaren paikan sängyssä heti ensimmäisenä yönä. Noh, siitä kun homma rauhoittui ja tytöt pääsivät tutustumaan toisiinsa, niin ihan kohtuullinen kaveruus siitä syntyi. Mutta melkoista säpinää se tuona toisena päivänä oli. Ei ne koskaan miksikään ylimmiksi ystävyksiksi tulleet, mutta aika vähäiseksi yhteenotot loppujen lopuksi jäivät. Viivi oli sen verran tiukka, kurin ja järjestyksen täti, ettei se antanut koirien ja muiden kissojen hyppiä silmille :)