Eipä pitänyt olla suuren kokoluokan nero arvatakseen, mihin suuntaan keskustelu täällä Jatkoajan paukapäiden kokoontumisajoissa ts. kotimaista futista liippaavissa ketjuissa saadaan aikaiseksi, kun suomalaisjengi otti turpaansa.
Ei siinä mitään, jatkakaa minun puolestani ihmeessä samaa vammaista paskaa joka kerta kun maajoukkue tai suomalainen seurajoukkue epäonnistuu, vaikka onhan sitä kieltämättä harvinaisen rasittavaa lukea. Tässä vaiheessa onkin syyttäminen vain itseään, mutta minkäs teet kun Jatkoaikaa pitää käydä riippuvuuden lailla kurkkimassa, vaikka tietää että kohta alkaa luettu teksti keittämään.
Pakko se vaan on uskoa, että jonkinlaista potkua siitä osa porukasta saa kun pääsee samaa ennalta-arvattavaa skeidaa vääntämään joka kerta kun suomipotkis kokee kovia, ja ymmärrettävästi jonkun sekin rooli on hoidettava. Samalla tavalla kuin duunipaikan kahvihuoneessa on pakko olla vähintään se yksi vastarannan irma tai osmo, joka jääkiekon arvokisojen tai futiksen maaottelujen aikaan laukoo naama näädänvitulla jotain täysin käsittämättömiä kommentteja asiasta selvästi mitään tajuamatta. Pääasia, että löytyy se oma, vahva mutta aivan hanurista kotoisin oleva mielipide jota pääsee muille syöttämään.
Maaottelu-ketjuunkin voisi jo etukäteen muutama nimimerkki mennä ruotimaan, kuinka naurettava suomipotkis epäonnistui Kazakstania vastaan. Tähän tuomioon riittää JA:n jorinoissa kaikki alle neljän maalin murskavoittoon jäävät lopputulokset.
Harmi, että TamU nukahti jo ensimmäisellä jaksolla niin pahasti, toisaalta oli kiva nähdä se toinen maali, tuollaisia unelmapotkuja kun kuitenkin katselee mielellään. Rosenborg tiedettiin etukäteen todella kovaksi, joten minkäänlainen yllätys ei ole, että Hjelm porukoineen joutuu Norjaan useamman maalin takaa-ajoasetelmista. Ei ollut TamU:n vuosi lähteä lohkovaiheeseen, toisaalta kuten olen tänne ennenkin jo kirjoittanut, sieltä pudotakseen ei välttämättä tarvi olla paska lauma amatöörejä, vaan riittää että yksinkertaisesti kohtaa parempansa.