Nyt kun veri on lakannut kiehumasta, olen katsonut 2000-lukua taaksepäin ja todennut, että parhaat koutsimme ovat olleet Shedden ja Aravirta. Kolmanneksi nostan unohdetun kiekkoneron, Heikki Mälkiän! Mälli oli HIFK:n ytimessä. Luultavasti itsekin kannatin hänen potkujaan aikanaan, mutta mieshän toteutti tavoiteasetannan toista ääripäätä upeasti. Mielestäni HIFK:n tulisi toimia ihannemaailmassa tämän tärkeysjärjestykseen asetetun protokollan pohjalta:
1) Menestytään ja viihdytetään. Sisältää myös ryminää.
-SW
-Shedden
2) Menestytään vaikka neppaillen.
-Aravirta
3) Ei menestytä ja ollaan sitten vittu aidosti huonoja ja edes rymistellään.
-Mälkiä
-Pentti (näytöt vain parilta keväältä)
-ohuella lyijykynällä juoppoduo Francis & Coolen
4) Ei menestytä, ei viihdytetä, mutta neppaillaan senkin edestä
-Kari Jalonen
-Paul Baxter
-Alpo Suhonen
-Blomqvist & Kaarela
-Lehkonen suuren osan ajastaan, noutajaepisodi oli kuriositeetti
Tämä on oma preferointijärjestykseni aivan aidosti. Osastossa 3 ei ole tungosta. On meillä ollut koutseja, jotka ovat olleet osittain useassakin laatikossa, mutta ratkaisin asian siltä pohjalta, mikä oli valmentajan pääasiallinen anti. Baxter rymistelikin, samoin Kuula, samoin Ara. Mutta kokonaisuuden kannalta he ovat mielestäni oikeissa paikoissa.
Kun katsotaan Heikki Mälkiää, niin hän sai aidosti paskan joukkueen. Pentin ekan. Vauhkonen ykkösketjussa, Tuominen ja Rajala pakkeina. Kukaan ei vakavissaan odottanut Mälliltä menestystä. Pentti knockasi ulos tämän vaihtoehdon jo ennen kautta. Mutta perkele! Mällin HIFK oli iso, ruma, haiseva ja vittumainen joukkue. Parhaimmillaan 8 jätkää jäähytilaston top kympissä. Kausihan loppui Mälliltä kesken ja tätä kirjottaessani olen siis avoimen jälkiviisas. Aikaperspektiivistä katsottuna Mälli teki sitä mitä tilattiin ja yritti edes viihdyttää sonnilaumoineen. Ei perkele paljon katseltu oman veskarin ajelemisia. Päinvastoin, Joonas Vihko (finaaleissa nyt...) ajeli Porissa Ässien veskan ja sytytti joukkomyllyn. Mitä tekivät Mälli ja Kaakku (jonka näytöt eivät kuulemma riitä paluuseen HIFK:hon) ? Lähettivät Nielikäisen ylimääräisenä pelaajana mukaan luvaten maksaa sakot. Rispekt! Kättä lippaan! Myöhemmin eräs Ässä-fani kirjoitti kuinka inhottavasti Nielikäinen tappeli painimaan halunnutta Pasi Peltosta vastaan "epäreiluin NHL-keinoin". Suomeksi sanottuna halusi nyrkkeillä, ei painia. Onko minulla juuri nyt eniten ikävä Mälkiää takaisin? Ei, olen seestynyt vuosien varrella ja ottaisin mielellään sen perkeleen kultamitalin vaikka Hanlonin kanssa 1-0 voitoilla pois alta. Ja siis kohta 1 on oma tavoitteeni, enkä kauheasti valittaisi esimerkiksi Sheddenin paluuta.
Mutta sittenkin: Heikki Mälkiä - lähes paita kattoon -miehiä, kun tarkemmin ajattelee. Unohdettu nero. Jäätävä persoona. Ei hymyä, ei iloa, eikä päästä pelaajiaan helpolla. Vaikka ei mitään pelikirjaa omaakaan. Lätkäjätkä.
1) Menestytään ja viihdytetään. Sisältää myös ryminää.
-SW
-Shedden
2) Menestytään vaikka neppaillen.
-Aravirta
3) Ei menestytä ja ollaan sitten vittu aidosti huonoja ja edes rymistellään.
-Mälkiä
-Pentti (näytöt vain parilta keväältä)
-ohuella lyijykynällä juoppoduo Francis & Coolen
4) Ei menestytä, ei viihdytetä, mutta neppaillaan senkin edestä
-Kari Jalonen
-Paul Baxter
-Alpo Suhonen
-Blomqvist & Kaarela
-Lehkonen suuren osan ajastaan, noutajaepisodi oli kuriositeetti
Tämä on oma preferointijärjestykseni aivan aidosti. Osastossa 3 ei ole tungosta. On meillä ollut koutseja, jotka ovat olleet osittain useassakin laatikossa, mutta ratkaisin asian siltä pohjalta, mikä oli valmentajan pääasiallinen anti. Baxter rymistelikin, samoin Kuula, samoin Ara. Mutta kokonaisuuden kannalta he ovat mielestäni oikeissa paikoissa.
Kun katsotaan Heikki Mälkiää, niin hän sai aidosti paskan joukkueen. Pentin ekan. Vauhkonen ykkösketjussa, Tuominen ja Rajala pakkeina. Kukaan ei vakavissaan odottanut Mälliltä menestystä. Pentti knockasi ulos tämän vaihtoehdon jo ennen kautta. Mutta perkele! Mällin HIFK oli iso, ruma, haiseva ja vittumainen joukkue. Parhaimmillaan 8 jätkää jäähytilaston top kympissä. Kausihan loppui Mälliltä kesken ja tätä kirjottaessani olen siis avoimen jälkiviisas. Aikaperspektiivistä katsottuna Mälli teki sitä mitä tilattiin ja yritti edes viihdyttää sonnilaumoineen. Ei perkele paljon katseltu oman veskarin ajelemisia. Päinvastoin, Joonas Vihko (finaaleissa nyt...) ajeli Porissa Ässien veskan ja sytytti joukkomyllyn. Mitä tekivät Mälli ja Kaakku (jonka näytöt eivät kuulemma riitä paluuseen HIFK:hon) ? Lähettivät Nielikäisen ylimääräisenä pelaajana mukaan luvaten maksaa sakot. Rispekt! Kättä lippaan! Myöhemmin eräs Ässä-fani kirjoitti kuinka inhottavasti Nielikäinen tappeli painimaan halunnutta Pasi Peltosta vastaan "epäreiluin NHL-keinoin". Suomeksi sanottuna halusi nyrkkeillä, ei painia. Onko minulla juuri nyt eniten ikävä Mälkiää takaisin? Ei, olen seestynyt vuosien varrella ja ottaisin mielellään sen perkeleen kultamitalin vaikka Hanlonin kanssa 1-0 voitoilla pois alta. Ja siis kohta 1 on oma tavoitteeni, enkä kauheasti valittaisi esimerkiksi Sheddenin paluuta.
Mutta sittenkin: Heikki Mälkiä - lähes paita kattoon -miehiä, kun tarkemmin ajattelee. Unohdettu nero. Jäätävä persoona. Ei hymyä, ei iloa, eikä päästä pelaajiaan helpolla. Vaikka ei mitään pelikirjaa omaakaan. Lätkäjätkä.