Okei, heitetään nyt oma teoriakin. Kuten kaikki muistavat, Kalpa hävisi viime keväänä Bluesille playoffseissa katastrofaalisen sulamisen tuloksena. Tuokkolan asema ei taatusti tämän jälkeen ollut varma, vaikka asialla ei julkisuudessa liiemmin spekuloitukaan. Puhe kuitenkin oli että hyytymisen syyt selvitetään, ettei vastaavaa pääse enää toistumaan. En siis hämmästelisi tippaakaan vaikka Tuokkolan kanssa olisi käyty keskusteluja, jonka lopputulema on, että jos joukkueen peli alkaa sulamaan, niin hänen pitää ottaa välittömästi jämäkämpi ote joukkueen tekemiseen.
Tuokkolan viime vuoden runkosarjahan oli tietyllä tavalla todella helppo. Joukkue ei ajatunut pahoihin tappioputkiin tai kriiseihin, vaan pystyi pitämään sellaisen hyvän ja kiitettävän välisen suoritustason koko kauden.
Täällä palstalla ei varmasti ole kuin kourallinen ihmisiä, jotka näkivät euroopan reissun pelit livenä, mutta minä satuin olemaan paikalla molemmissa.
Tuokkolan viimeiseksi jäänyttä EHT-peliä Kalpa johti 2-0, paukutti pari kertaa tolppaan, kerran kiekko oli puoliksi vastustajan maaliviivan yli ja peli oli täysin hallussa. Lopputuloksen piti olla ns helppo voitto, mutta tuloksena oli täydellinen sulaminen ja itkettävä tappio. Itse treenipelin tuloksella ei sinänsä tietenkään ole väliä, vaan tavalla jolla se tuli. Voisi sanoa, että se oli viime kevään pleijarit pienoiskoossa. Tuokkola ei pystynyt kääntämään junaa jämäkämmillä otteilla, kuten ehkä oli puhuttu ja sovittu. Ehkä tämän seurauksena kamelin selkä lopullisesti katkesi.
Reilu vuosi sitten sitten Dufva ja JYP kävivät oman playoffs-katastrofin jälkeiset kehityskeskustelunsa ja sopivat valmentajan ihmisläheisemmästä suhtautumisesta pelaajiin. Hyvin nopeasti kesällä molemmat osapuolet näkivät, että hommat eivät aina vain sopimalla muutu; Tiikeri ei niin vain pääse raidoistaan (tässä tapauksessa ehkä Seepra). Ehkä nyt tapahtui sama juttu, vaikka hieman eri syistä.
Fakta on että Sami Kapanen ei viimeisen pelin erätauoilla kopissa ollut, sillä hän jaloitteli tauoilla ylätasanteella kahdestaan Marko Kauppisen kanssa. Eivät juoneet kaljaa tai olleet päissään.
Tuokkolan viime vuoden runkosarjahan oli tietyllä tavalla todella helppo. Joukkue ei ajatunut pahoihin tappioputkiin tai kriiseihin, vaan pystyi pitämään sellaisen hyvän ja kiitettävän välisen suoritustason koko kauden.
Täällä palstalla ei varmasti ole kuin kourallinen ihmisiä, jotka näkivät euroopan reissun pelit livenä, mutta minä satuin olemaan paikalla molemmissa.
Tuokkolan viimeiseksi jäänyttä EHT-peliä Kalpa johti 2-0, paukutti pari kertaa tolppaan, kerran kiekko oli puoliksi vastustajan maaliviivan yli ja peli oli täysin hallussa. Lopputuloksen piti olla ns helppo voitto, mutta tuloksena oli täydellinen sulaminen ja itkettävä tappio. Itse treenipelin tuloksella ei sinänsä tietenkään ole väliä, vaan tavalla jolla se tuli. Voisi sanoa, että se oli viime kevään pleijarit pienoiskoossa. Tuokkola ei pystynyt kääntämään junaa jämäkämmillä otteilla, kuten ehkä oli puhuttu ja sovittu. Ehkä tämän seurauksena kamelin selkä lopullisesti katkesi.
Reilu vuosi sitten sitten Dufva ja JYP kävivät oman playoffs-katastrofin jälkeiset kehityskeskustelunsa ja sopivat valmentajan ihmisläheisemmästä suhtautumisesta pelaajiin. Hyvin nopeasti kesällä molemmat osapuolet näkivät, että hommat eivät aina vain sopimalla muutu; Tiikeri ei niin vain pääse raidoistaan (tässä tapauksessa ehkä Seepra). Ehkä nyt tapahtui sama juttu, vaikka hieman eri syistä.
Fakta on että Sami Kapanen ei viimeisen pelin erätauoilla kopissa ollut, sillä hän jaloitteli tauoilla ylätasanteella kahdestaan Marko Kauppisen kanssa. Eivät juoneet kaljaa tai olleet päissään.
Viimeksi muokattu: