Kunnioitan Tapparaa, arvostan. Mutta jos sallitte yhden huomion. Koko kaudella en ole nähnyt, että Grönborg olisi hymyillyt. En kertaakaan.
Toki tämä voi olla triviaali huomio. Mutta en voi olla miettimättä Grönborgin kykyjä henkisellä puolella, luottamuksen ilmapiirin rakentamisessa.
Ei, ei tarvitse olla Niemelän hymy, mutta vilpittömästi, onko Tapparan vaikeuksien ydin Grönborgin luonteessa? Joukkueen ahdistuksen ja henkisen lukon näkee ja aistii kauas. Ei Rautakorpikaan hymyn jumala koskaan ollut, mutta hänestä saattoi aistia jonkinasteisen pelaajista välittämisen. Grönborgista tätä on vaikea löytää.