Manner pääsi Kärppien päävalmentajaksi noustessaan, ikäänkuin nousemaan puskista ja yllättämään kaikki tekemällä kotiläksynsä hyvin ja heti ensimmäisellä kaudella ihan kaikki meni nappiin, niin pelaajahankintojen, pelitavan, kuin itseluottamuksen ja "tarinan" luomisessa. Ensimmäinen kausi oli ihan täysosuma, joka johtui loistavasta osaamisesta, mutta myös sattumalla oli osuutensa, että kaikki meni niin nappiin. Sen jälkeen kaksi viime kautta ovat menneet enempi tai vähmepi onnsituneesti ja suuret vaikeudet on onnistuttu välttämään, vaikka viime keväänä oli jo orastavia ongelmia näköpiirissä. Silloin kun menee hyvin on hellpo olla iloinen, positiivinen ja puhua arvoista ja siitä Mannerinkin paljon puhumasta 'käyttäytymisestä'. Miten hän käyttäytyy joka päivä ja joka pelissä ja antaa energiaa joukkueelle. Ja luonnolllisesti, kun kaikki menee hyvin on Mannerinkin ollut helppo jauhaa sitä mantraansa ja tottakai, kun menestytään, niin pelaajillakin on kivaa ja fiilis sekä flow on positiivissävytteinen ilman sen suurempia pumppauksia tai erityishuomiotakin nimenomaan siihen ilmapiiriin.
Taisi Manner jo aiemmilla kausilla todeta, että sitten hänet vasta punnitaan toden teolla valmentajana ja ne hänen arvonsa punnitaa, kun homma lähteekin ihan oikeasti pyörimään väärään suuntaan ja puhutaan oikeasti isoista vaikeuksista. Miten hän silloin käyttytyy ja pystyykö pitämään pään kylmänä ja auttamaan joukkuetta aidosti, vai vetäytyykö kuoreensa. Valitettavasti nyt on nähty, että ainakin toistaiseksi tässä vaiheessa Mannerin uraa, ne Mannerin hermot ja paineensietokyky ovat paperia. Käyttäytyminen ja koko olemus on muuttunut aivan täysin, ja negatiivisessa mielessä. Ja vielä aiemmilla kausilla ja jopa viime kaudella, kun ne Mannerin mediapuheet ja korulauseet, kuulostivat edes jokseenkin aidoilta ja uskottavilta, niin nyt Manner puhuu rikkinäisen levyn lailla sitä ihan samaa mantraa kivikasvoinen ilme kasvoilla, kuin mikäkin robotti. Ei nuo puheet ole enää luonnollisia tai aitoja. Rikkinäinen levy pauhaa loputtomalla loopilla tällä hetkellä.
Se ensimmäisen kauden tarina oli jokseenkin uniikki, mutta sen jälkeen tuntuu, että sama levy on soinut loopilla ja on jotenkin yritetty kopioida ja matkia sitä ensimmäisen kauden dramaturgiaa ja hienoa tarinaa ja pakottaa se toistumaan joka kaudella. Tämä sitten on toistunut Mannerin robottimaisissa puheissa, joissa ei ole enää pitkään aikaan ollut mitään aitoa. Joukkueen roolituksessa (luottamus niihin pelaajiin ketkä kauden alla hommattiin, vaikka homka ei natsaa tai pelaajilla ei riitä), rotaatiomylly, joka ei ole toiminut enää pitkään aikaan, mutta ensimmäisellä kaudella toimi, joten sitä pitää väkisin tunkea seuraaviin kausiin, pelitavan toisto...Se nähtiin jo Jukureiden ja heimotarina kohdalla, että se tarina kesti yhden kauden ja sen jälkeen jotain uutta pitäisi keksiä, eikä yrittää mennä vanhoilla höyryillä.
Ei ole Manner pystyntyt säilyttämään sitä käyttäytymistä ja elämään arvojensa mukaisesti, joista ensimmäisillä kausilla niin kovasti paasasi. Toki sen itsekin totesi, että kovassa paikassa se mies sitten punnitaan ja nyt onkin punnittu ja kunnolla. Ja heikkoa on ollut. Tämä kausi on ollut todella heikko suoritus Mannerilta, ihan jokaisella osa-alueella. Piiloidutaan fläppitaulun taakse, pyöritellään silmiä ja käytös on todella passiivis-aggressivista. Tämän päivän pelissä Jukurieta vastaan, siinä haastossa paistoi jo epäusko ja tietynlainen hätääntyminen Mannerin kasvoilla ja olemuskesta. Kaikki näkivät, että ei siinä ole mitään hylky perusteita. Peli oli siinä vaiheessa 3-1 ja Mannerkin tiesi, että jos tähän toisen erän loppuun nyt tulee 4-1 maali, niin tämä peli oli tässä. Mitään haastoperusteita ei ollut, mutta paniikki ja epäusko pakottivat Mannerin tekemään haaston.
Samaa mieltä olen, että lyhyt on Mannerin ura, jos Ville Niemisenkin paljon kuuluttama resilienssikyky on tuota luokkaa. Mutta Mannerin päävalmennusura pääsarjatasolla on vasta niin alkutekijöissään, että vielä tässä on varaa ja aikaa kehittyä kaikessa toiminnassaan ja ennen kaikkea kehittää itseään ihmisenä. Toivotaan, että tämä vastoinkäyminen on opettanut Mikkoa ja koulinut ja opettanut uutta. Vielä oli Mannerin pää paperia tällä kertaa. Perustelen tätä sillä, että vaikka joukkueen tulokset eivät ole vakuuttaneet, olisi Mikon silti pitänyt pystyä vaikuttamaan siihen omaan käyttäytymiseen ja pystynyt myös uudistumaan, eikä kuluttamaan samaa levyä puhki. Nyt piiloutui fläppitaulun taakse ja käytös ja yleinen habitus on tällä kaudella muutenkin ollut jopa aika pöyristyttävää, nimenomaan negatiivisessa mielessä. Mielenkiinnolla jään seuraaman miten Mannerin seuraavan pestin käy, mutta se on selvää, että mihin ikinä tästä lähteekin, niin tätä samaa levyä ei kannata lähteä kuluttamaan. Jotain uutta pitää pystyä tuomaan ja pysymään aitona ja oikeasti todellisena niille arvoille ja oppia kestämään ja sietämään vastoinkäymisiä jatkossa paremmin.