Nyt jos koskaan Laukkasella on paikka näyttää. Tuokkola veti avauskaudellaan heti runkosarjan voittoon ja peli oli paikoin todella kaunista. Paketti pysyi kasassa hyvin, toki tammi-helmikuussa tuli sulaminen, mutta Tuokkola taas sai paketin maaliskuussa lentoon. Hyytyi kyllä sitten pleijareissa, mutta ne muutamat ensimmäiset playoff pelit olivat kuitenkin hyvää peliä.
Laukkasen ongelma on ollut, ettei ole saanut kertaakaan peliä toimimaan koko 60-minuuttisen ajalle. TODELLA paljon, jopa kolmen-neljän maalin johdot sulaa ja mitään ei tehdä tai reagoida. Tuokkola ja Virta kuitenkin rohkeasti harrastivat ketjulottoa ja nimet selässä ei ollut se juttu, tällä kaudella samat kaverit saavat tuhlailla illasta toiseen ja ainoa sentteri hyllytetään ilman mitään syytä juuri tärkeimpien pelien kynnyksellä.
Tuokkola maaliin ja siitä hakemaan sellaista yllätysmomentumia ja sitten kaikki peliin, niin sarja voi kääntyä. Ja pliis ota jo se Kerman sieltä ylivoimasta pois ja anna niille jotka oikeasti ansaitsee niin sitä YV-aikaa.
Siinäpä se tuli kiteytettynä mitä ajattelin itsekin tähän kohtaan kirjoittaa. Edessä on neljäs ottelu ja KalPa joutuu elämään tästä eteenpäin ottelun kerrallaan ja voittamaan ottelun kerrallaan enempiä seuraavaa paineistamatta.
Kun ollaan jo toinen jalka rotkon yllä heilumassa ei ole oikeastaan mitään miksi pitäisi enää pingottaa vaan jäljellä on vain ja ainoastaan voitettavaa. Jännittämisen, tuskan ja ahdistuksen voi unohtaa kun edessä on näytettävää kaikille. Tämän piti olla mestaruusvuosi-ja joukkue, pelataan siinä hengessä!
Niin kauan kuin on yksikin peli jäljellä on elämää. On vaikeaa ajatella että Laukkanen nyt istuisi vain täysin toimeettomana, apaattisena ja kaiken toivon heittäneenä kopissa odottaen huomista kuolemaa antautuneena. Mitä KalPan joukkueessa on täytynyt tapahtua viimeisen vuorokauden aikana: Päävalmentaja on kutsunut koko revohkan koolle, näyttänyt pelien ratkaisupaikat videoilta ja käynyt kaikkien kanssa yksityiskohtaisesti läpi jokaisen tilanteen jossa olisi voinut ja pitänyt toimia toisin. Senjälkeen jokaisen pelaajan kanssa tehdään yksityiskohtaiset pelisuunnitelmat neljättä peliä varten, laaditaan kentälliset ja äijät kelaa keskenään vielä läpi kaikki mahdolliset asiat senjälkeen kun valmentaja on jokaisen kanssa palaveerannut.
Koko tiimi keskittyy äärimmäisen tarkasti yhteiseen tekemiseen ja päätetään tarjota ässille kyytiä voitto taikka kuolema-hengessä, niiralan monttuun ei jätetä pahaa hajua ja tappiohenkeä leijumaan syksyä odottaen. Vaikka sitten lopulta kaaduttaisiin mutta sekin sitten tapahtuu niin ettei viimeistä taistelua tarvitse hävetä.
Kehiin marssiii huomenna vakava, uhmakas ja päättäväinen lauma joka lähtee otteluun kaikella sillä teholla, osaamisella ja tappelutahdolla mitä joukolla sisällään on. Se ei välitä siitä mitä tiistaina tai ensi jouluna tapahtuu, se vain raastaa ja repii kaikin keinoin huomenna tarvittavan voiton pitääkseen mestaruusunelman hengissä seuraavaan puristukseen. Kun jokainen hengenveto voi olla viimeinen on aika katsoa kiekkokuolemaa silmästä silmään pelottomasti ja kohdata pää pystyssä taistellen tuleva. Tälläisen ajatuksen ja toiveen heittää ilmoille jääkiekon rivikuluttaja ja tavallinen katsoja, huomenna monttuun.