Viikonlopun peleistä jäi sellainen käsitys, että joukkueessa ei laiteta ihan kaikkea likoon. Jos esimerkiksi vertasi KooKoon karvaamiseen tai maalineduspelaamiseen, niin Pelicansilla molemmat olivat enemmän sellaista näennäistä tai näön vuoksi tehtyä sen sijaan, että olisi ollut todellinen tekemisen meininki.
Mutta tästä alustuksesta positiiviseen asiaan, eli se Miro-Pekka Saarelaisen yksi vaihto toisessa erässä osoitti kyllä sitoutumista, taistelua ja uhrautumista. Otti ensin vedon kipeästi jalkaansa ja pudotti mailansakin. Hyppäsi siitä huolimatta toisenkin vedon eteen ja sai kovan tällin keskivartaloon. Senkin jälkeen jäi vielä askiin pyörimään ja lähti hakemaan mailaansa, vaikka ei edes pystynyt olemaan kuin kaksinkerroin.
Tuosta taistelusta saisi ottaa joukkuetoverit mallia.