Olen tosi iloinen ja kiitollinen että päästiin toista vuotta putkeen finaaleihin mutta en tiiä, ehkä mä odotin näiltä peleiltä liikaa ja siksi on jo nyt ihan tyhjä olo.
Kyllähän nämä finaalipelit on olleet tähän mennessä meidän kannalta pettymys, ei siitä pääse mihinkään. Kaksi ekaa peliä ihmeteltiin ja ihailtiin Tapparan peliä, kolmannessa oltiin ytimessä kuten kuuluu ja raavittiin Tampereelta se voitto tyylikkäästi ja tylystikin, eilen oltiin kiinni tuloksessa kunnes alettiin käsittämättömästi jostain syystä pelkäämään. Eikä pelkästään kolmannessa erässä, vaan jo toisessa erässä, mistä räikeimpänä esimerkkinä se Utusen jäähy kun pelkäsi Baptisten taklausta ja roiskaisi paniikissa kiekon katsomoon sekä muutama muu samanlainen pelokas kiekosta luopuminen muutamalta muulta tuossa samaisessa erässä omissa. Kolmas erä oli sitten tarina erikseen kun palattiin syystä tai toisesta siihen ensimmäisen finaaliottelun ensimmäisen erän sekoiluun. Jotenkin sitä vain toivoi, että tänä vuonna oltaisiin enemmän valmiita. Laadukkaampia ollaan oltu ja haastettu paljon paremmin kuin viime vuonna, mutta ei olla oltu siltikään valmiita voittamaan mestaruutta. Ainakaan vielä tähän mennessä.
Aikaahan toki on vielä kääntää tämä tarina nimenomaan tämän ketjun tavaraksi. Niin monta kertaa tuo jengi on kuilun partaalta noussut, ettei se mikään mahdottomuus ole. Marraskuun loskainen synkkyys kriisipalavereineen, IFK-sarjan venyminen seiskapeliin ja siinä kolmannen erän alun pupeltaminen, ja nousihan se eilenkin vielä tasoihin, jatkoerät sitten vaan on aina kolikon heittoa. Mutta niin monesti on venytty ja noustu aiemminkin tällä kaudella, miksipä siis ei nytkin?
Vaikka itsekin sen mestaruuden jo eilen ehdin kolmannen erän aikana myymään pois ja kiroamaan pojat kaikista alimpaan, niin kyllä tässä edelleen muutaman Tommi Läntisen Via Dolorosan kuuntelukerran jälkeen ollaan huomennakin tuon joukkueen tukena ihan täysillä, loppuun asti. Kun sitten viimeisen kerran pilli soi tai summeri pärähtää Nokia Areenalla, niin ollaan paljon viisaampia ja voidaan tehdä joko kauden päätösanalyysit tai sitten valmistautua maanantain kutosotteluun Lahessa. Mikään ei ole vielä ohi, toivo kuolee aina viimeisenä.
Tää on mun jengi.
Yhessä me taistellaan.
Ja yhessä me noustaan.