Eihän sitä malta odottaa perjantaita. Tultu fiilisteltyä lauantaista Espoo-derbyä oman kännyn matskun, kuin muidenkin postaaman kautta ja... ei voi olla kuin olla kiitollinen tästä jengistä, mikä meillä on niin kentällä kuin katsomossa.
Kerrottaneen yksityiselämästäni sen verran, että aika tasan tarkkaan vuosi sitten olin työelämään liittyneiden vastoinkäymisten myötä todella allapäin, mutta nyt Jokereiden ja kaiken siihen liittyvän yhteisöllisyyden paluu on saanut sisällä uinuneen pikku-Annien hereille. Työntäyteinen ja hektinen arki maistuu ihan eri lailla, kun edessä on jotain mitä odottaa.
Jokereiden paluun tuoma sosiaalinen puoli on jotain mittaamattoman arvokasta ainakin allekirjoittaneelle. Olen niitä, joilla on ne muutamat vakiintuneet frendit, perhe ja työyhteisö, mutta näin muuten katse arjessa ihan liikaa siellä kännykän näytöllä. Kuluneen muutaman kuukauden aikana olen kuitenkin kohdannut ja tutustunut yhä useampaan ihmiseen. Diggaan suuresti sitä, että me olemme hyvin moninainen joukko, mutta rakkaus Suomen suurimpaan ja kauneimpaan yhdistää.