Harvoin on tullut lähdettyä kauteen sillä fiiliksellä, että meidän mestaruus on pleijaripaikka. Tutumpaa on "juhlia kesämestaruutta" ja ihastella taas yhtä narrilaumaa, joka "varmasti" tulee pärjäämään kun pari selvää aukkoa rosterissa paikataan joskus. Tämä jengi oli hyvin rakennettu ja sen näki jo kesällä, mutta tällaista esitystä, hioutumista ja nautittavaa lätkää mä en osannut odottaa. Mihin jäivät ne paniikkihankinnat? Minne katosivat
Mä en odottanut kauden alla sitä, että me taisteltaisiin aivan kärkisijoista koko läntisessä lohkossa. Kotietua en edes nähnyt huutelun arvoiseksi, vaan uskoin muiden jyräävän kovemmilla budjeteilla, kevyemmällä verotuksella ja organisaatiotason toimintaympäristötuntemuksella. Me ei saatana pärjätty Liigassa edes kovimmalla budjetilla tutussa ympäristössä, niin menestystä voisi odottaa rungon mennessä uusiksi, ympäristön muuttuessa tyystin ja rahan puhuessa omaa kieltään?
Vaikka en nyt huikeaa menestystä odottanutkaan, niin kausari tuli hankittua. Olihan tuolla toki jonkin verran hintaa kun vierasmatseja varten piti sijoittaa Viaplayn palveluihin ja mihinkään alennusryhmään en kuulunut. Mutta jumalauta ei haittaa pätkääkään! Kausi on ollut erittäin viihdyttävää, jengi tuntuu oikeasti yhteen hiileen puhaltavalta ja menestyminen on ollut jopa positiivinen yllätys. Ei saatana tällaiseen ole tottunut!
Kun joskus elokuussa lyötin porukalla varmistus kausareista, niin tuskin meidän porukasta kukaan uskoi Jokerien katkaisevan pleijarisarjan 4-1 ja totaalisen raiskauksen jälkeen. Kukaan tuskin uskoi siihen, että meidän riveistä nousee uusi KHL:n yhden kauden maaliennätyksen haltija. Samoin kukaan tuskin uskoi siihen, että runkkarissa oli melkein 11k keskiarvolla väkeä ja pleijareissa vähän päälle pelkästään ekalla kierroksella.
Kiitos Jokerit.