Itse olen yleisesti seisonut hamaan loppuun päävalmentajan tukijoukoissa. Nykyistä olen vastustanut nimityksen ensimmäisestä minuutista alkaen.
JYP on läpi historiansa ammentanut kilpailuetunsa valmentajista. Nyt nyt ollaan noin kahteen kolmasosaan verrattuna kilpailijoista takamatkalla. Myös menestys on pitkälti ollut yhteydessä kulloisenkin valmentajan tasoon, poislukien ne taloudellisesti hankalimmat ajat.
Ja vielä. Seura on minulle suurempi, kuin joukkue. Iso kuva on tärkeämpi kuin vaikka viisi perättäistä kautta. 100 vuotta historiaa on isompi juttu, kuin hankala 2020-luku. Positiviisin mielin ja yhteen hurrikaaniin puhaltaen.
Ensinnä, en suinkaan arvostellut näkemystäsi, ihmettelin vaan. Mutta lainattu ansaitsee pari vakavastikin suhtauduttavaa huomiota.
Asiaa voi toki katsella laittamastasi vinkkelistä, vaan minun ymmärryksen mukaan se ihan pidä toden kanssa. JYP tai mikään seura ei saa kilpailuetuaan yksittäisestä tekijästä, oli se valmennus tai joku myyttinen kentällä, apua toki, mutta etua sillä ei pitkään juoksuun saa.
Se kilpailuetu kiteytyy pariin asiaan, organisaation tilaan ja identiteetin säilymiseen ja kykyyn sitä kehittää. Syy miksi ollaan takamatkalla ei ole niissä valmentajissa tai heidän osaamisessaan, jotka laivaa ovat yrittäneet kääntää, kukin vuorollaan, vaan siinä ikävässä faktassa, että organisaatio kirjaimellisesti hukkasi sen, mitä olisi pitänyt kyetä kehittää. Tila mihin päädyttiin on syy, miksi on kynnetty ja miksi sitä laivaa on todella vaikea kääntää. Tilassaan JYP ei kykene edes haaveilemaan kilpailuedusta millään valmentajalla, sen kun pitää yrittää nousta edes samalle tasolle muiden kanssa ja vaikeammaksi sen tekee se, että kukaan ei ole seisovan veden tilassa, vaan kehittävät omasta pohjastaan koko ajan parempaa.
JYPin kohdalla on virheellistä määrittää, että tulema olisi jotenkin valmentajasta riippuva, tai että valmennus määrittäisi menestyykö vai ei. Kyse on enemmän siitä millaisen ympäristön valmennus saa toteuttaa visiotaan. Mikäli oltaisiin identiteetillä samalla tasolla muiden kanssa, silloin valmennuksen merkitys tulokseen korostuu, mutta JYPin tämän hetkisessä tilanteessa valmennus vasta pyrkii sille samalle sivulle kilpailijoiden kanssa.
Tilanne tällä hetkellä on sellainen, että maasta ei kovin montaa seppää löydy, joka lähtökohdista kykenisi mihinkään ihmetekoihin ja niistäkin 2/3 osaa kieltäytyy kunniasta homman vaikeuden ja vaativuuden vuoksi. Rautakorpi on kaiken jo saavuttanut mitä liigan tasolla saavuttaa voi ja epäilen, eli uskon, että juuri tuo vaikeuskerroin oli syy hänelle homma valita. Saavutuksiaan ei mikään pyyhi pois, mutta onnistuessaan on sulka lisää hattuun.
Viimeinen kappaleesi lainatusta on täyttä asiaa ja jaan sen 100%, Juuri siksi tuo ylle kirjattu on niin merkityksellistä Seuralle, mutta yksikään valmentaja ei sitä yksin tuo, vaan työtä pitää tehdä kaikilla sektoreilla ja kun puhutaan tästä palstan inhokkisanasta on hyvä hoksata, että prosessi on ikuinen ja pysähtymätön, siitä on minusta kova oppi kalloon viimeisten kausien aikana hakattu. Se on taikinajuuri, johon aina tuleva kausi leivotaan.
Syitäsi lähtökohtaiseen Rautakorven dissaamiseen en lähde edes arvailemaan, mutta se miksi nyt kynnetään ei kerro, että valmennus huonoa pelitapaa sisään ajaisi, vaan päinvastoin hyvin vaativaa ja siksi sen toteutus ontuu eikä sarjataulukko hurraa, mutta lopulta siitä on kyse, että se ei riitä, jos luo jonkun tavan jolla pärjäillään, vaan siellä luodaan tapaa jolla voitetaan enemmän kuin hävitään samalla, kun rakennetaan jalusta sille ikuiselle prosessille, jotta tulevien valmentajien on työtä helpompi jatkaa ja kehittää.
Näin minä asiaa katselen. Se on sitten eri juttu mikäli henkilö habituksellaan on jollekulle ei mieluisa, sillä ei tosielämän kannalta ole mitään merkitystä, ellei ole niin olkiukkojensa vietävissä, että todellisuus samenee .