Eilinen matsi on samalla viivalla legendaarisuudessaan erään punapaitaiselle helsinkiläissseuralle hävityn playoff-matsin kanssa. Mutta se on traumaattisen kipeä asia ja unohdetaan se heti alkuunsa.
Pahoittelen heti alkuun, että nostan aiheen veli-Vanajaksen toiveesta huolimatta takaisin pöydälle, mutta koska täälläkin tuli niin vahvat IFK-vibat, niin pakkohan tämä on pukea sanoiksi.
Se, mitä tapahtui Hippoksella keväällä 2018 oli murskaavaa. JYP lähti myös tuolloin mestarisuosikkina playoffeihin, olihan taskussa tuore CHL-mestaruus. IFK:ta vastaan tapahtui mitä tapahtui, vaikka se ei ollut sarjan ratkaiseva peli, niin JYPin selkäranka katkesi siihen koko kevään osalta. Erikoinen tilanne, kun ottelun alussa näytti jo siltä, että tänään katkesi IFK:n selkä ja seuraavana päivänä (vai sitä seuraavana) olisi mahdollisuus lähettää IFK kesälomille. Jotain kuitenkin tapahtui ja JYP sanoi naks - IFK meni jatkoon koko kiekkomaailman nauraessa JYPin sulamiselle, jota monet vertasivat kotikisojen 2003 tapahtumiin.
Sen lisäksi, että JYPin kausi päättyi tuohon, tuohon hetkeen katkesi se orastava JYP-dynastia. Yksitoista kautta putkeen sijoittuen top5-sijoituksille ja sen jälkeen kärkikahinat ovat olleet meiltä vain muisto. Suutuspäissään JYP teki virheliikkeitä toisensa perään. Keväällä jatkosopimuksen saanut Veltsu Virtanen potkittiin ulos, ennen kuin uusi sopimuskausi ehti edes alkaa (palkanmaksuvelvollisuus säilyi). Tilalle hankittiin jostain käsittämättömästä syystä Lauri Merikivi, joka ei saanut hommaa raiteilleen. Pelaaja-omistajat alkoivat yhä enemmän tuoda haasteita seuralle ja rikkoa joukkuehenkeä.
Myöhemmin myös Merikivi potkittiin ulos, ja tilalle tuli vähän yllättäen RD, mutta meininki ei muuttunut mihinkään. Perrinin viimeinen kausi päättyi sääleihin, kuten myös JYPin. RD olisi halunnut jatkaa, mutta JYP ei halunnut tehdä jatkoa. Samaan aikaan palkattiin Tirkkonen ja co, sekä uusia palasia kauluspaitaosastolle (Korpela ja Viitanen), mutta taas oltiin uuden ongelman edessä, kun etenkään Viitanen ei ollut tyytyväinen Tirkkosen otteisiin.
Sitten tuli korona ja taloushuolet. Tirkkonen lomautettiin ja JYP antautui jo lokakuussa, kauden ollessa pelkkää selviytymistaistelua. Missään ei ollut mitään järkeä, JYP oli täysi pisteautomaatti Liigassa ja pelistä ei löytänyt mitään hyvää. Pelaajia poistui rosterista ja tilalle tuli "junnuja". Kevättä kohden homma vähän parani mm. Rooban huikealla vireellä ja taistelulla maalipörssin voitosta. Jännitettävää riitti myös siitä, kykenisikö JYP välttämään sittenkin historiallisen jumbosijan. Ennen viimeistä kierrosta se oli vielä omissa käsissä ja taisi vaatia muilta seuroilta vähän ristiin pelaamisia yms.
JYP taisi olla vielä ottelun loppuvaiheessa kiinni jumbosijan välttämisessä samaan aikaan, kun Hippoksella hyvästeltiin neljä seuralegendaa. SaiPa tempaisi kuitenkin loppukirin silmään ja siellä painettiin viimeisellä minuutilla joku ihme räkämaali, jonka myötä lappeenrantalaiset saivat yhden tarvittavan pisteen ja sysäsivät JYPin jumboksi. Jyväskylässä kausi päättyi siis totaaliseen lässähdykseen, kun Rooba jäi hopealle maalipörssissä ja JYP jäi jumboksi sarjataulukossa. Myös se kirveli faneja, että lopettaisen sijasta Allu ja Jakke vaihtoivatkin naapuriseuraan, vähän jopa kuittaillen siitä, "että olisi kiva myös päästä joskus playoffeihin".
Voidaankin sanoa, että se syöksykierre, joka alkoi siitä IFK-sulamisesta keväällä 2018, sai päätepisteen viime kevään jumbosijaan. Ikään kuin yksi ainoa peli kummitteli takaraivossa vielä kolme vuotta myöhemminkin.
Eilinen oli JYPiltä sellainen esitys, että se Hippoksen rakenteissa piilotteleva IFK-kummitus poistui varmasti viimeinkin hallista. Nyt voidaan viimeinkin puhua JYP 2.0:sta, sillä "vanhan JYPin" tilinpäätös ja kaikki siihen liittyvä likapyykki on pyöritetty koneessa kevään 2021 aikana. Traumat on nyt ylitetty.
Toivottavasti JYPin markkinointiosasto saa Cmorelta paljon kuvamatskua eiliseltä hyödynnettäväksi, sillä noilla kuvilla pystytään myymään halli täyteen vaikka loka-marraskuussa. Se 4-4 -maali oli todella hienoa katsottavaa, kun osa faneistakin näytti juoksevan kaukalon reunaan hakkaamaan pleksejä. Pelin jälkeen yleisö (josta osa valitettavasti ehti poistua ennen show'n alkua) huutaa Kemellin nimeä ja jostain joku kerkesi haalia isot KEMELL-kirjaimet plekseihin. Alkoi olla sellaista karnevaalimeininkiä, jota on nähty hallilla viimeksi vuonna 2012.