Meinasin valua pimeälle puolelle sen surullisen Ässä-tappion jälkeen. Ihan samaan epätoivoon en kuitenkaan vaipunut kuin ennen Johtaja Virran aikakautta. En siis mököttänyt tuntia kotona syyttömille pelin jälkeen. Mutta kyynikko sisälläni heräsi kuitenkin. Voi minua heikkouskoista.
Vastus oli mitä oli, mutta peli oli omaan silmään oikeinkin kaunista. Monia aiemmilta kausilta tuttuja elementtejä löytyi kiekollisesta pelistä. Omaan silmään positiivista oli kuitenkin fyysisyys. Muutamat kovat niitit sytyttävät, varsinkin omien antamana. Eilen niitä löytyi. Ei siis ole pelkkiä hiirulaisia Lukon pelaajat. Ihan tuli kuulkaa kaksi edeltävää kevättä mieleen. Olisiko sittenkin taas kevään joukkue käsillä?
Eilinen peli nosti koko lauantain henkiin. Jännä homma miten voikaan jääkiekko vaikuttaa fiiliksiin. Vähän laiskasti lähtenyt päivä kääntyi siihen, että lähdin vielä matsin jälkeen pidemmälle juoksulenkille. Lauantai-iltana! Pelkkää posia siis. Tai no, vielä kun hallille pääsisi. Ei ole pelin seuraaminen samaa telkkarista, mutta se olkoon toisen ketjun aiheita.