Runkosarjan voitto on kova juttu. Se on iso sulka koko organisaation hattuun. Kun ottaa huomioon missä tilanteessa oltiin Dufvan pyörremyrskyn* jälkeen, on tämä jotain aivan mahtavaa. Kun ottaa vielä huomioon poikkeusajan ja Virran sairastumisen, niin runkosarjan voiton arvo kasvaa entisestään.
Olo ei kuitenkaan ole ihan sellainen, että tekisi mieli pomppia kattoon. Kausi on kokonaisuudessaan ollut niin hyvä, että jollain tavalla tätä osasi hieman odottaa. Runkosarjan voitto on kova juttu, mutta siihen voittopystiin ei saa koskea.
Olo on vakuuttuneen rauhallinen ja onnellinen. Se fiilis siitä, että nyt on oikeasti kaikki mahdollista, mikäli mitään pahaa ei tapahdu. Olen seurannut Lukkoa sellaiset 35 vuotta ja ikinä ei ole ollut tämmöistä fiilistä. Kylmät väreet menevät, kun ajattelee sitä, mitä tuossa muutaman viikon päästä saattaa olla käsillä. Ei sanota sitä ääneen.
* Dufvan jälkeen ulospuhallus oli melkoinen. Joukkueessa oli paljon vanhempia ja vaivaisia pelaajia. Homma oli epäterveellä pohjalla. Siitä nouseminen on ottanut aikaa, mutta onneksi ei niin kauaa kuin alunperin pelkäsin. Lukko laittoi organisaation kuntoon isolla kädellä ja nyt nautitaan siitä. Valmiiksi käy jo vähän sääliksi vaikka nyt sitten vaasalaisia. Siellä ei ole ollut kokoonpanossa edes aina niin nuorta pelaajaa, joka olisi voinut kantaa redbull-kypärää. Toivottavasti homma toimii siellä sen jälkeen, kun Risto kyllästyy jälleen länsirannikkoon.