Alkaa asteet pikkuhiljaa kohoamaan.
Kyllä nyt on lauantaisaunat ansaittu! Hurjimmat voi nauttia jopa saunaoluen, -siiderin tai -lonkeronkin halutessaan, ihan luvan kanssa. Niin aion tehdä minäkin.
Eilen mietin, että peli näytti paikoin jo niin hyvältä, että oli ihan mukavaa katsoa peliä. Tänään jatkettiin siitä mihin KooKoota sekä Sportia vastaan jäätiin (no, olihan siinä Sport-pelissä suvantovaiheensakin, mutta tulos ratkaisee, edelleenkin) ja huomasin jälleen nauttivani jääkiekosta tuon pelillisen umpisolmun jälkeen, joka tuossa joukkueessa on ollut.
Eihän tuo mitään ilotulitusta vieläkään ollut, mutta lämmittää mieltä, että nyt on kuitenkin saatu rutiini sille tasolle, että peli ei ole yhtä sekamelskaa, sekä varsinkin näitä häntäpään joukkueita vastaan ollaan nyt pystytty pitämään peli kliinisenä, josta kaksi nollapeliä osoituksena.
Matka on edelleen pitkä, mutta kyllä tämän viikonlopun jälkeen allekirjoittaneen luotto kevättä kohden on noussut kohisten. Ja miksipä ei nousisi, kyllähän menestyminen (tai edes tällaiset paremmat jaksot, joka toivottavasti nyt tästä lähtee kunnolla käyntiin) tuntuvat rämpimisen jälkeen paremmalta.
Kun ajattelee aikaa viikko takaperin, niin täytyy lainata tämän hetken omia fiiliksiä kuvailtaessa Mertsiä: "minulle voi kaataa tervaa ja höyheniä päälle". Olkoonkin, että tämä oli vain yksi pieni askel kokonaisuudessa.