Ei kyllä uskoisi, että viime aikoina jäällä on pelannut sama jengi, joka paskoi kotiyleisön päälle niissä 7-2 kylvetyksissä. Itse huutelin jo potkuja valmennukselle. Onneksi en ole päättämässä asioista. :D
Tuli kotona katsottua matsi vielä uusintana, niin kyllähän tuossa tekemisessä näkyy tällä hetkellä paljon voittavia elementtejä, joita on näkynyt tässä orastavan voittoputken aikana
-Haukeland ottaa lähes kaiken kiinni. Eilen Tompan jälkipeleillä Kari Lehtonen avasi mun mielestä aika huikealla tavalla ja avoimesti niitä vaikeuksia, mitä Haukella oli alkukaudesta. Kun vetoja tuli vähän, niin Hauke alkoi ylipelaamaan niissä harvoissa tilanteissa, kun oli se tietynlainen pakko ottaa kiekkoja kiinni. Videoita on kuulemma katseltu paljon ja korjausliikkeitä tehty ja pelaamista saatu rauhoitettua. Viimeiseen neljään peliin Hauken taakse on taidettu tehdä viisi maalia.
-Alivoima on ihan timanttista. Painetta annetaan, kun sen paikka on, mutta muuten pelataan erittäin tiiviillä, jopa passiivisella neliöllä, jossa ei höntyillä. Vastustajan annetaan laukoa kauempaa ja maalinedustaa suojellaan väkivaltaisella tavalla ja puolirikollisin ottein. Purut ovat laadukkaita. Hyviä roolipelaajia on löytynyt av:lle
-Nelosketju. Ai saatana, mä tykkään Jokisen ja Suurosen tekemisestä. Ojantakanen on vähän meh, mutta menee tuossa ketjussa ihan ok. Aiempina kausina meidän nelosketjun pelaaminen ollut pelkkää selviytymistä ja nollanollan pelaamista huonolla menestyksellä. Nyt meidän nelonen tuo arvokasta happea kärkiketjuille ja se pystyy myös pitkillä hyökkäyksillä pitämään paineen vastustajan päässä. Jokinen ja Suuronen syövät kiekkoa myös alivoimilla. Eilisen matsin yksi hienoimpia suorituksia oli, kun KooKoo löi pitkän kiekon Ilveksen hyökkäysmyllyn päätteeksi, Ilveksen hakiessa tasoitusta ilman maalivahtia. Sinneppä pitkän kiekon perään luisteli ensimmäisenä Suuronen. Tuosta kun Ilves olisi vielä saanut hyökkäyspään aloituksen, niin oltaisiin taas saatu jännittää paskat housuissa viimeisille sekunneille saakka.
Eniten tuossa touhussa nyt miellyttää tuo taisteluilme ja logolle pelaaminen, joka ei ole täällä viime kausina ollut mikään itsestäänselvyys. Kuvaavin tilanne oli siinä HIFK- matsissa tasoitusmaalin jälkeen, kun meidän goonit Haataja ja Hakulinen riensivät välittömästi omien apuun, kun siellä alkoivat HIFK:n äijät pistämään paineja pystyyn. Nää on näitä pieniä, mutta isoja asiota.
Nautitaan tästä vielä kun voidaan. Kohta alkaa kumminkin taas se sysimusta marras-joulukuu, kun pelaajat alkavat taas putoilemaan saikulle ja kaikki alkaa mennä päin helvettiä.