Mahtava kausi. Vielä 2-4 tilanteessa oli pientä vitutusta, kun ei pystytty haastamaan, mutta mestaruuden ratkettua hopea oli jopa varsin helppo niellä. Lukko oli vaan vitun hyvä ja rutinoitunut, Tepsiltä ei ihan sitä tasoa tänä keväänä vielä löytynyt.
Kokonaisuudessaan vaikeista vaiheistaan huolimatta tämä kausi palautti taas uskon siihen, että kaikki on mahdollista muuttua nopeastikin. Niin monta läpimurtoa, niin monta mahtavaa hetkeä keväällä, joita voi vielä vuosien päästäkin kelailla uudestaan, että oikein kylmät väreet menee.
Kahtena perjantaina putkeen otettiin todella makeat vierasvoitot Maikkarin prime timessa välierissä ja finaalissa. Kerrankin sai olla ylpeä joukkueesta ja uusia faneja tuli varmasti iso määrä tämän kevään myötä.
Ihan aidosti tässä jo odottaa aikoja, että pääsisi taas hallille, vaikka silloin on taas uusi projekti, mutta nyt on fiilis, että se on varsin hyvällä pohjalla. Mielestäni on todella hienoa, että näistä erikoisista ja ikävistä ajoista jää urheilun saralta muisto näin hienoja tarinoita tarjonneesta joukkueesta, joka todella oli omanlaisensa legioona. Muukalaislegioona täynnä tarinoita.