Pakko nostaa vielä jalustalle meidän omia poikia, joista jokainen on kasvanut pituudessa henkisesti valehtelematta sen kaksi-kolme metriä kauden aikana.
Aleksi Anttalainen - Varmaa, fyysistä pelaamista. ÄIJÄ. Hölmöilyitä tulee välillä, mutta keväällä mies on kasvattanut aivan jäätävät pallit ja on puolustuksen fyysisten isäntien joukossa vaikka varressa on pituutta vähemmän kun Raipen päävalmentajaurassa!
Eemil Viro - jalat, jalat, jalat! Ratkaisumaali, joka vei finaaleihin vain kruunun jalokivi. Läpi kevään, U20-kisojen jälkeen, jatkuvaa nousujohteista pelaamista kiekon kanssa. Lajusen ohella TPS-puolustuksen kiekollinen liideri.
Ruben Rafkin - 2-2 tasoituksen oivallus oli sitä parasta Rafkinia. Mennyt valovuoden eteenpäin yhdessä kaudessa ja saa NHL-scoutit näyttämään aika pirun typeriltä kun eivät häntä poimineet! Kokonaisvaltainen puolustaja, jolla edessä kirkas huominen!
Markus Nurmi, Lauri Pajuniemi, Mikael Pyyhtiä - Nurmelta ja Pajulta vähän vaisumpi peli, mutta kun tilanne on muissa otteluissa sitö vaatinut, on nää pojat nousseet sieltä muiden mukana kantamaan legioonaa eteenpäin! Pyyhtiä puolestaan tekee niin väkevää tuloa Liigaan, että hieman jo hymyilyttää kuinka hyvä hän tulee ensi kaudella olemaan?
Juuso Pärssinen - Mä olen jo jonkin aikaa verrannut Pärää Saku Koivuun ja jos nyt suotte herrojen urille hieman aikaa, niin kyllähän siellä on samankaltaisuutta olemassa. Oma junnu noussut joukkueen ykkössentteriksi, täyttänyt ne saappaat uskomattomalla tavalla ja ollut isossa osassa johdattamassa joukkuetta finaaleihin!
Olen sanaton. Muukalaislegioona tosiaan!