Populaarimusiikin syvenevä alennustila

[Vanhapuuma]

Sitä paitsi jos joku saa Rihannan kuuntelemisesta samanlaista mielihyvää kuin minä Yeasayerista... Keneltä se on pois?

Parempi tiivistelmä Frankfurtin koulukunnasta kuin minulla, itselläni jo vähän aikaa kun lueskellut Adornoa ja kumppaneita, vedin vähän lonkalta. Mutta tämän kohdan lainasin siksi, että ongelmaksi muodostuu ennemminkin se, että jos vaihtoehtoista (so. massakulttuurista poikkeavaa) musiikkia pyrkii tuottamaan, on myös muusikoiden tienattava elantonsa sillä. Musiikinteko on kuitenkin työtä, eikä mieleen tule kovinkaan montaa klassikkobändiä, jonka jäsenet olisivat toimistotyötä tehneet. Jos vaihtoehtoinen musiikki ei tuota edes jossakin määrin elantoa artistille, sitä ei välttämättä enää tehdä. Siinä mielessä se on sinulta ja minulta pois, tai no, ainakin niiltä, jotka haluaisivat muuta kuin geneeristä pop-musiikkia kuunnella.

Mielihyvä sinänsä ei tietenkään ole, yleensä, keneltäkään pois, mutta sen taustalla on muitakin tekijöitä, jotka tulisi ottaa huomioon.

 

[Squit]

Itseäni voin kehuskella musiikin peruskuluttajaksi. En ole oikein fanittanut ikinä mitään solistia tai yhtyettä. Ehkä SOAD on ainoa bändi nykyään jonka uuden albumi uutisen ottaisin vastaan innostuksella. Olen sellainen että musiikin tarvitsee melkein heti kolahtaa, muuten vaihtuu kappale, toki poikkeuksiakin on. Muistan oman historiani joka lähti varhaisteininä eurohumpasta ja joka muuttui räpin kautta nu-metalliin ja siitten siitä metallin eri lajeihin. Nykyään olen kaikki ruokainen, kolahtaa jos kolahtaa. Mutta yhden asian olen huomannut, eli vuosi vuodelta seuraan nykymusiikkia yhä vähemmän ja vähemmän. Itse asiassa olen mennyt koko ajan vuosia taaksepäin, eli grungen kautta 80-luvun italodiscoon ja siitä Janis Joplin ja Led Zeppelin ja eteenpäin aina sodanojan kotimaiseen musiikkiin ja klassiseenkin. Jos joku genre pitäisi valita niin metalli / hard rock on se juttu mistä on parhaat kiksit saanut. Mutta nyt jonkin aikaa on jo ollut että kuuntelen musiikkia yhä vähemmän ja vähemmän, sillä en vain tiedä mistä musiikkia hakisi. Toki netistä löytyy kaikki, mutta tarjonta ihan sikamaista, ei vaan jaksa. Radio ja musiikkikanavat on siinä kuosissa että ei auta enää. Ihmetyttää että nykyään ne soittolistat on niin kapeita. Ja lisäksi ihemtyttää että kuinka yksinkertaisia biisit on. Hiukan jumputusta ja "whistle baby" vihellyksen kera niin soittoa tulee ja miljoonia tiskiin. Ei käsitä.

Eli otsikkoon, eli popmusiikki mitä tulee musakanavilta jne. niin ohuempaan ja ohuempaan kastiin se menee. Kaikkiruokaisena välillä ihan jees biisejä, mutta kuitenkin. En pidä itseäni mitenkään erityisen fiksuna, mutta välillä tulee väkisin mieleen jonkun biisin kohdalla, että kuinka helvetin tyhmä biisi ja helpolla on päässyt kiertoon. Minulla itselläni on punainen lanka jotenkin hukassa, en ole ns. "löytänyt" mitään uuttaa aikoihin. Mitään artistia tai mitään muutakaan. En voin osaa etsiä. Uskon silti että hyvää musaa tehdään vieläkin, mutta ei vain tavoita meikäläistä.

 

[Maglor]

Vielä nyt toistona ja selvennyksenä, että ketjua aloittaessani minun ei siis ollut tarkoitus kritisoida jonkun Rihannasta saamaa nautintoa.

Asia selvä, en saanutkaan ketjunavauksesta sellaista "elitistit haukkuvat rahvasta" -asetelmaa. Oma heittoni oli tarkoitettu enemmänkin yleisenä heittona niille, jotka mahdollisesti kuvittelevat minun olevan kulttuurifasisti. Ketjun aihe on todella mielenkiintoinen, ja tulen kirjoittamaan aiheesta tarkemmin paremmalla ajalla.

 

[Yläpesä]

Vedetäänpä hieman fastforwardilla eteenpäin. Algoritmit kehittyvät ja myyvän pop-musan kaava (sävellys) yhdistetään synteesiääneen (Rihannan, Shakiran ja Amy Winehousin mix). Videolla keikistelee vähäpukeinen CGI-hahmo. Kaikki toteutetaan digitaalisesti eikä ihmisiä ole muualla kuin painamassa OK-nappia. Puuttumatta nyt siihen kenelle Teosto ja Gramex tilittävät kasettimaksut ja parturikampaamojen musamaksut, tilanne ei ole kovin eri nykyiseen verrattuna. Vai onko? Pystytkö nauttimaan musasta tietäen että se ei ole ihmisen tekemää?

 

[Lawless]

Aikalailla myyttihän tuo alennustila on. Kenttä on paljon pirstaloituneempi kuin ennen wanhaan. Samahan koskee muutenkin populaarikulttuuria, tarjontakanavia on moninkertainen määrä. Kuvitellaan nyt vaikka jotain 70-lukua, kun TV-kanavia oli vain kaksi (tietääkseni: en elänyt 70-luvulla). Porukka katsoi useinkin samaa TV-ohjelmaa. Nyt asia on toisin; itse asiassa on hyvin hankalaa pysyä kunnolla edes kartalla siitä, mitä ohjelmaa tulee milloin miltäkin kanavalta. Olenkin osittain nostanut kädet pystyyn tämän asian suhteen.

Niin, eli kyllähän nykyäänkin tehdään hyvää musiikkia jokaiseen makuun. Tai jos joku on sitä mieltä, ettei tehdä, niin ihmettelen sellaista makua. Itsekään en jaksa jatkuvasti etsiä hyvää musiikkia, vaan turvaudun vanhaan hyväksi havaittuun musiikkiin, se on paljon helpompaa. Joskus harvoin teen pistohyökkäyksiä netin ihmeelliseen musiikkimaailmaan, ja silloin niitä hyviä bändejä löytyy. Osa niistä unohtuu myöhemmin, osa jää mieleen.

Pointti? Vanhassa vara parempi!

 

[Kirjoittelija]

Vielä nyt toistona ja selvennyksenä, että ketjua aloittaessani minun ei siis ollut tarkoitus kritisoida jonkun Rihannasta saamaa nautintoa. Kuten sanoin,

Minusta on itsestään selvää ja jossain mielessä tarpeellistakin, että "yhdentekevää" pop-musiikkia on ja sitä myydään paljon.

Rihannan Umbrella ei tosin ole yhdentekevä, vaan yksi viime vuosikymmenen parhaista pop-renkutuksista. Ei sitä suotta ottanut coveroitavaksi esim. niinkin yllättävä taho kuin Manic Street Preachers. Muita kappaleita en tädiltä osaakaan nimetä.

Itsekään en jaksa jatkuvasti etsiä hyvää musiikkia, vaan turvaudun vanhaan hyväksi havaittuun musiikkiin, se on paljon helpompaa.

Mulla on ihan sama tilanne. Sitä se keski-iän lähestyminen teettää. Kymmenen vuotta sitten olin vielä musiikin suhteen paljon uteliaampi ja intohimoisempi. Nykyään on sellainen fiilis, että mitä noihin uusiin yrittäjiin perehtymiseen suotta hirveästi aikaa tuhlaamaan, kun eivät ne Tom Waitsiä, Kate Bushia ja Göstaa peittoa kuitenkaan.

 

[olkikuukkeli]

Aikalailla myyttihän tuo alennustila on.

Riippuu tietenkin siitä, miten alennustilan määrittää. Tuo Physics Journalin tutkimus kuitenkin osoittaa, että ns. listamusiikki on yksipuolistunut ilmaisultaan desibelien aina vain lisääntyessä (voi lukea myös: dynamiikan kärsiessä). On ikään kuin löydetty se "takuuvarmasti myyvän" kaava ja turvallisesti pitäydytty siinä yhä enemmän ja enemmän.

 

[Amerikanihme]

En ehkä sisäistänyt otsikon aihetta täysin, mutta kai tässä ketjussa saa tuoda julki omia tuntemuksiaan nykymusiikin vs. entisaikojen musiikin välillä. Minulle tärkeintä on ollut aina se, että kappaleessa on joku hyvä, mahdollisesti tarttuva melodia, ja toivon mukaan ainakin suhkoht miellyttävä ääni. Itse kuuntelen satelliittiradiosta lähinnä noita 1960-, 1970- ja 1980-luvun kappaleita. Niissä on usein mielestäni kaunis melodia. Kyllähän näitä helmiä silloin tällöin tehdään tänäkin päivänä, mutta harvemmin, mielestäni. Kun vertaa jotain 1970-luvun Top-10:ä tämän päivän Top-10:een, niin eroa on mielestäni kuin päivällä ja yöllä (nimenomaan tässä järjestyksessä), vaikka en varmaan tämän päivän Top-10:stä tiedä yhtään kappaletta. Minulle tuo kaikki tämä päivän "adult alternative" vai mitä se nyt onkaan nykyisin on kaikki sitä samaa, miehillä on kaikilla sama ääni ja samoin naisilla, ja se huuto (ei laulu) kuulostaa korvissani ikäänkuin "väääää......vääääää....väääää....". Ei sitä pitkään jaksa kuunnella. Puhumattakaan nyt jostain rapista ja hiphopista ja mitä ne nykyään ovatkin, joissa ei säveltä ja melodiaa mielestäni ole yhtäään, vaan puhutaan vaan pampatuksen tahdissa.

Mutta ulottuuko tämä musiikin rappiotila laajemmallekin? Minusta elokuvissa on samanlainen rappiotila, kaikki on vaan sitä Hollywoodin perussettiä, ei mitään mielikuvitusta aiheissa, sama draamatarina miljoona kertaa eri elokuvan nimellä. Ja sitten kolmiulotteinen versio. Huh-huijaa. Kyllä jotain uutta (tai sitten vanhaa) saataisiin keksiä. Mutta tuo lienee sitten aihe johonkin toiseen ketjuun.

 

[Orava]

Kun vertaa jotain 1970-luvun Top-10:ä tämän päivän Top-10:een, niin eroa on mielestäni kuin päivällä ja yöllä (nimenomaan tässä järjestyksessä), vaikka en varmaan tämän päivän Top-10:stä tiedä yhtään kappaletta. Minulle tuo kaikki tämä päivän "adult alternative" vai mitä se nyt onkaan nykyisin on kaikki sitä samaa, miehillä on kaikilla sama ääni ja samoin naisilla, ja se huuto (ei laulu) kuulostaa korvissani ikäänkuin "väääää......vääääää....väääää....".

Tämähän on ihan musiikkimausta kiinni.

Tein huvikseni testin, jossa otin vuoden 1975 bilboardin loppuvuoden top 10 listan ja 2011 loppuvuoden listan ja vertailin niitä keskenään. 1975 listalle mahtui 7 hidasta rakkausballadia, pari funk-henkistä biisiä ja yksi rehellinen country-renkutus. Ei siis mitenkään kovinkaan laaja skaala. Tosin se on sanottava, että noissa rakkausballadeissakin on toki hyvinkin erilaiset sävelkulut, mutta toisaalta taas rytmi ja käytetyt soittimet ovat lähes samat.

2011 listalta löytyy 4 iloista pop-renkutusta, 4 rap/pop-renkutusta ja 2 hitaampaa biisiä. Eli ei todellakaan mikään laaja tarjonta. Rytmit biisien välillä vaihtelivat laajemmin ja käytössä oli ehkä laajempi kirjo instrumentteja kuitenkin koneella tehdyn musiikin viedessä isoimman palan. Lopputulos tästä hyvinkin tieteellisestä vertailusta oli kuitenkin se, että pop-musiikki on aikojen saatossa ollut aina melkoisen rajattu ryhmä.

Väittäisin, että suurin seikka tällaisen nykyajan musiikki on kaikki samaa shittiä- ajatuksen takana on se, ettei siitä musiikista pidä. Musiikista josta pitää, löytää paljon enemmän vivahteita ja erilaisuutta jo saman genren sisällä. Jos esimerkiksi on sitä mieltä, että rap ja pop on samaa paskaa, niin on melkoisen hakoteillä. Ehkä se on juurikin rockin puuttuminen listoilta, joka aiheuttaa 70- ja 80- lukujen nuorissa sitä, että kaikki kuulostaa samalta. Minusta muuten 70-luvun lopun rock-artistit kuulostavat hyvinkin samalta. Toisaalta otantani on melkoisen pieni.

Terveisin "ysärin lapsi".

 

[Yläpesä]

Jos esimerkiksi on sitä mieltä, että rap (snip) on samaa paskaa

Ei tämä ole mielipideasia. Rap on puhepaskaa.

 

[olkikuukkeli]

Väittäisin, että suurin seikka tällaisen nykyajan musiikki on kaikki samaa shittiä- ajatuksen takana on se, ettei siitä musiikista pidä. Musiikista josta pitää, löytää paljon enemmän vivahteita ja erilaisuutta jo saman genren sisällä.

Tosiaan, ainakin tuon PJ:n tutkimuksen mukaan sävyjen ja "vivahteiden" väheneminen olisi absoluuttisen tosi asia.

BTW, esim. vuoden -70 viiden suosituimman biisin joukossa löytyy materiaalia The Beatlesilta, Led Zeppeliniltä ja Simon & Garfunkelilta. Samalla vuosikymmenellä suursuosiota saivat esim. Pink Floyd, Queen, David Bowie ja lukuisat progressiivisen rockinkin suurnimet. Nykyään on... Muse? Metallimusiikissa sentään pärjäävät sen luovemmankin pään artistit, mutta muuten sanoisin tällaisen käsiseulonnankin kertovan samaa kieltä tuon tutkimuksen kanssa.

 

[scholl]

Tämähän on ihan musiikkimausta kiinni.

Tein huvikseni testin, jossa otin vuoden 1975 bilboardin loppuvuoden top 10 listan ja 2011 loppuvuoden listan ja vertailin niitä keskenään.

Boney M., Abba, Donna Summer, Dschinghis Kahn, Udo Jürgens, Rex Gildo ja kumppanit. Listaahan voi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Yhteinen nimittäjä on se, että sen aikainen musiikki jäi mieleen ja sellaista musiikkia voi jorata. Nykyään biisit tehdään joillain "helvetin koneilla" ja se on yhtä jumputusta vain, jota ei voi jorata ja joka vain vituttaa. Saa huonolle tuulelle kun menee baariin, jossa soi vain epämääräistä mökää ilman mitään melodiaa tai sanomaa.

edit. poikkeus on ehkä latinomusiikki. Niissä maissa tehdään yhä musiikkia. Mutta tosiaan esim. Modern Talkingin paluu oli yksi esimerkki siitä, että jengi haluaa kuunnella vanhaa musiikkia, eikä nykypaskaa. Eri juttu tietysti, jos impannut hirveästi liimaa ja pyörii tuolla löysissä housuissa, eikä tajua mitään niin silloin maistuu ihan eri luokan jumputus

 

[Rod Weary]

En kyllä löytänyt schollin listasta ainuttakaan heteromiehelle sopivaa artistia/bändiä. Yhteistä nimittäjää hakiessa siis.