Itselle Popedasta on jokusen aikaa välittynyt kuva ammattimaisesta bändistä, joka ei todella ole enää hetkeen ollut yhdessä millään iloisella isojen poikien luokkaretkellä. Tämä on osaltaan hyvä asia, kun ajattelee tulevaisuutta eli tätä loppusyksyn rundia sekä ensi keväänä viimeistä kertaa käynnistyvää konetta. Luottoa löytyy, että äijät pystyvät arvokkaasti kaasuttamaan Popedansa ruutulipulle, vaikka sisällä sitten harmitus osalla jylläisikin.
Toivon, että pääsen vielä pariin otteeseen herroja ihastelemaan ja jättämään jäähyväiset lopulta hyvässä hengessä. Popeda on ollut kuitenkin elämässäni jollain tavalla mukana aina ja minä kuulun siihen vähemmistöön, jolle tuo huumori uppoaa. Ryppyotsaisena tätä bändiä en halua ikinä muistella ja siksi nämä viimeiset kilometrit tulisi saada vietyä kunnialla lävitse. Hyvänmielen orkesterille kiitos tästä huikeasta matkasta.
Onko vielä aikaa, on tai ei - sen ajatuksen joku multa vei. Mä havahdun ja suljen radion - laskeudun, jo aamu tullut on. [Pate Mustajärvi]