Mietin jo siinä kohtaa, kun kovakuntoisena pidetty Ville Uusitalo totesi, että 3400 metriä menee koska tahansa, ettei näiden ammattilaisurheilijoiden kunto kovin kaksinen taida ollakaan.
Ensinnäkin tulee mieleen tarvitaanko jääkiekossa hyvän cooperin testin tuloksen edellyttämää kestävyyttä vai sittenkin jotain ihan muuta fyysistä osaamista.
Toiseksi, onko testituloksilla mitään väliä jos ei osaa pelata? Meillä oli mm - joukkueessa kisojen kovakuntoisimpiin urheilijoihin kuulunut Antti Pihlström, jonka olisi Suhosen logiikalla ainakin pitänyt saada kiekko maalipaikoista sisään, mutta tämä tuhri paikkoja siinä missä kaikki muutkin. Täysin päinvastaisen esimerkin voisi ottaa vaikka Kanadasta: Drew Doughty oli ja on yhä raskaasti ylipainoinen eikä varausvuotenaan (2008) osannut tehdä kunnolla edes etunojapunnerruksia. Silti hänet varattiin koko Nhl:ään draftin kakkosena, nyt hän on olympiavoittaja ja yksi koko maailman parhaista pakeista.
Alpo Suhonen voi olla kritiikissään oikeassa jos puhutaan suomalaisten pelaajien työnteosta ja harjoittelumotivaatiosta noin yleensä, mutta täysin metsään mennään jos nyt aletaan jauhaa suomalaispelaajien huonosta kunnosta ja ottaa mallia Juha Väätäisestä. Päinvastoin, monet suomalaiset kiekkoasiantuntijat (esim. Juhani Tamminen, Jarmo Kekäläinen) ja jotkut pelaajat (esim. Petteri Nummelin) ovat jo vuosia puhuneet suomalaisista tunnollisina urheilijatyyppeinä joiden testitulokset ovat hyviä, mutta jotka jäätyvät ratkaisevilla hetkillä koska pelaaminen ei tule selkäytimestä.
Minä väitän että juuri "työnteon" ylikorostaminen on suurin syy siihen että Suomelta löytyy niin vähän ratkaisuihin kykeneviä poikkeusyksilöitä. Meillä laitetaan nuoretkin jätkät lenkille tai puntille ja vahditaan suorituksia ruoska kädessä mieluummin kuin annettaisiin pelaajien itse tehdä ja keksiä peliä. Jääkiekko on kuitenkin nimenomaan peli, ei kestävyysurheilua, ja pelin takana on aina leikki. Suhonen itse puhui 90 - luvulla maailman parhaista leikkivinä ihmisinä, poikkeusyksilöinä jotka jatkuvasti keksivät peliä uudestaan. Tällä logiikalla esim. Eric Lindros ei ollut hänestä hyvä pelaaja, kun taas Wayne Gretzky, Mario Lemieux, Jaromir Jagr ja Teemu Selänne olivat. Jännästi on siis tässäkin takki kääntynyt kun nyt tärkeintä pelaajalle on olla kovassa kunnossa että pystyisi tekemään maaleja.
Totta helvetissä huipputasolla pelaaminen vaatii myös kuntoa, mutta kyllä jonkun Ilja Kovaltsukin osaaminen maalipaikoissa perustuu enemmän huikeaan tekniseen taitoon ja mittaamattomaan itseluottamukseen kuin kovaan fyysiseen kuntoon. Tekninen taito ja itseluottamus taas ovat ominaisuuksia jotka puuttuvat lähes jokaiselta suomalaiselta pelaajalta.