Etsitten sitten vissiin lukenut tuota meikäläisen toissapäiväistä vai elistä viestiä Ruotsalaisesta. Todellakaan ei homma ollut kiinni urheilullisuudesta eikä ammattilaisuudesta. Yksi tunnollisimpia treenaajia mitä täällä on ollut joka suhteessa ja jälki on myös sen näköistä. Siellä Artun omassa ketjussa kirjoitin silloin sen pienen pätkän siitä itseluottamuksesta, miten helppo se on murentaa ja miten vaikeaa sitä on taas rakentaa. Käytännössä se tapahtuu niin, että se on sen esimiehen vaihtuminen, mikä sen umpisolmun aukaisee. Ei mikään muu.Paikasta ja ajasta hommat on usein kiinni. Ruotsalaisen potentiaali tiedettiin Ässissä, siksi hän tänne tuli. Sai myös näyttöpaikkoja. Jospa hänestä kasvoi puhdasverinen ammattilainen vasta Tampereella? Alkoi treenata ja elämään kuin urheilija. Asioissa on aina monta muuttujaa. Hienoa kuitenkin että on lyönyt kunnolla läpi ja ensi vuonna tuskin pelaa noilla otteilla Liigassa.
Meidän organisaatiomme ongelma on ollut, taitaa silti olla koko jääkiekkoilun ongelma, että pitkäjänteisyys loistaa poissaolollaan. Kaiken pitäisi tapahtua heti ja nyt. Esimerkiksi samankaltaisen ongelman kanssa syksyllä taistelivat sekä Ässät että Lukko. Homma ei tuntunut pelittävän juuri mihinkään suuntaan. No Lukossa oli tuotu selkeästi jo julkisuuteen Sahlstedtin suulla pitkäjänteisyys. Se kannatti, sillä tällä hetkellä Lukko on tosissaan menemässä pudotuspeihin, joskin nyt on hieman vaikeampaa.