Valtakunnallisuus tuo mukanaan isohkon matkustusbudjetin toki. Mutta näkisin suurimman eron olevan siinä, että Mestiksessä on muutama ammattilaispelaja ja puoliammattilaisetkin tekee töitä minkä pelaamiselta ja reeneiltä ehtivät. Suomi-sarjassa reenataan ja pelataan jos töistä satutaan ehtimään....
Jatkiksen artikkelissa Miguli sanoo lupautuneensa valmentajaksi sillä ehdolla "jos asiat tehdään kunnolla". Ymmärrettävää, hän on kuitenkin ollut valmentajana vain sellaisessa ympäristössä jossa tämä on itsestäänselvyys, mutta Suomi-Sarjassa pelaa kuitenkin paljon esimerkiksi opiskelijoita joille on opiskelu on se ykkösjuttu, ja sillä hyvä. Kotkaniemellä on tunnetusti, ehkäpä vanhempiensa vaikutuksesta, niin paljon sitä kuuluisaa taitelijatemperamenttia että hermoja tullaan varmasti kysymään ja se ei herran vahvuusaluetta ikävä kyllä ole koskaan ollut..
Mutta siis silti pitää voida vaatia sitoutuneisuutta, on kuitenkin jokaisen yksilön omassa kädessä se että tietää elämäntilanteensa ja sen, että voiko sitoutua vaativaan harrastukseen vai ei. Suomi-Sarja kiekkoilussa on pohjimmiltaan kyse samasta kuin vaikkapa toimimisessa harrastajateatterissa (itselleni tuttu maailma, siksi helppo esimerkki). Jos sitoutuu olemaan mukana jossain näytelmäprojektissa, niin käytännössä silloin pitää tietää oma elämäntilanteensa ainakin sen puoli vuotta eteenpäin, ettei esimerkiksi ole yllättäen muuttamassa opiskelun/työn perässä mihinkään. Jos tätä ei tiedä tai voi olla varma, niin silloin ei pidä sitoutua koska kaikki muut kärsivät.. Suomi-Sarja kiekossa sama juttu