Viestin lähetti muaddib
"Olin sekaisin urheilujuomasta."
Tämä on kolmas osa Seitsemän Peliä-lehden yksinoikeushaastattelusarjassa, jossa tutustutaan suomalaisten jääkiekkohahmojen elämään ja ajatuksiin.
Keinutuolissa istuu vakavailmeinen keski-ikäinen mies. Hänen kädessään on videon kaukosäädin, sohvapöydällä jököttävät synkkinä pullollinen Karjala-olutta sekä sponsoroitu lenkkimakkarapaketti. Ulkona paistavan kirkkaan kevätauringon valo siivilöityy tuuheiden pihakuusien oksiston lävitse valaisten huolestuneen ja väsyneen näköisen miehen kasvoja. Kasvot kuuluvat Hannu Kapaselle, alle 60-vee.
Hannu "Hannes" Kapanen on jääkiekkojoukkue Espoon Bluesin näennäinen vastuuvalmentaja.
"Marko on minulle tärkeä"
Koko Pohjois-Tapiolaa ja Mankkaata järkyttänyt kolmiodraama alkoi maanantaina alkuillasta tamperelaisen anniskelu-ja jääkiekkohallin tiloissa, kun nimettömäksi jäänyt valokuvaaja otti kuvia Marko Mäkisestä, joka on viime aikoina ollut paljon esillä puhuttaessa Kapasesta. Ymmärrettävästi suivaantunut Kapanen tulistui kuvaajalle ja ilkeännäköinen kolmiodraama oli valmis.
"En ole mustasukkainen."
- En tiedä mitä siinä tapahtui, kontrolli ei enää pelannut. Meillä on aiemminkin ollut Markon kanssa erimielisyyksiä, mutta ikinä en ole Markoa lyönyt, se on varma. Me oltiin siinä tappiolla oltu jo jonkin aikaa ja elämä tuntui jotenkin hirvittävän raskaalta juuri sillä hetkellä. Ja kyllä Markonkin käytös oli aika kyseenalaista!
- Ja pakkohan se on myöntää, kyllä sitä urheilujuomaa oli aika lailla otettu, ja kun minä olen tällainen tulinen karjalaisorhi, niin siinä kuohahti espoolainen sisu ja soppa ja karjalanpaisti olivat valmiina!
"Kovat arvot satuttavat."
Selvästi vaivaantuneen Kapasen katse kääntyy sponsoroituun makkarapakettiin ja käsi tarttuu hanakasti videon kaukosäätimeen.
Pihakuusessa kokousta pitävät varikset tuntuvat nauravan Hannekselle. Kovia kokeneen miehen silmät kostuvat aavistuksen verran hänen napatessaan Karjala-pullosta pitkän kulauksen. Katse kääntyy televisioon ja kiinnittyy kauniin valkoiseen puettuun ja siroon, miltei ballerinamaiseen hahmoon.
- "Tolle Jaanallekin saa tehdä mitä tahansa, onko tämä tätä suomalaista tasa-arvoa, ei voi kuin ihmetellä, p**kele." toteaa Hannes tulistuneena kelatessaan jo kuudetta kertaa videonauhalta tilannetta, jossa valkopaitainen, lähes ballerinamainen hahmo, selässään numero "11" kompastuu jään pinnassa näkyvään siniseen viivaan.
- "Ei tämä voi jatkua tällaisena, kyllä kenttähuoltohenkilökunnankin pitäisi olla vastuussa näistä tekemisistään! Jaana on sen verran herkässä ja vaikeassa tilassa, että mitä vain voi tapahtua. Kyllä nyt pitäisi kaikkien pysähtyä miettimään miltä Jaanastakin tuntuu - ei ole mukavaa kun on mahallaan kylmällä jäällä ja 6000 ihmistä nauraa ympärillä!"
"Olemme ystäviä, ei enempää."
Hanneksen matkan varrella on aiemminkin ollut myrskyjä. Voimakkaat huhut ovat aiemmin velloneet hänen ja erään Kimmo Siipon ympärillä.
Hannes vaikenee asiasta visusti:"Olemme ystäviä, ei siitä sen enempää."
Ulkona aurinko menee pilveen ja pihakuusen variksetkin vaikenevat. Keski-ikäisen miehen katse harhailee kaukaisuuteen. Tulevaisuuteenko?
- Ei tässä muu auta. Pakko on ajatella tulevaisuuttakin, vaikka kausi on vielä kesken. Perjantaina ollaan jo paljon viisaampia, mutta kyllä vielä tässäkin iässä vielä veri vetää ulkomaille - täytyy katsoa, millaisia tarjouksia on tulossa.
Rasittuneen oloinen Hannu Kapanen suuntaa kohti kirjahyllyä ja löytää käsiinsä viime sunnuntain Helsingin Sanomat:"SAS lentää aika halvalla Rhodokselle ja Ryanairin halpalennotkin on harkinnassa - Dublinissakaan ei ole tullut käytyä, joten kyllä tässä jotain keksitään." toteaa Kapanen toiveikkaana.
muaddib