Itseäni yllättää suuresti.
Äärimmäisen tunneköyhä, lattea ja mitään sanomaton sarja tähän mennessä. On sitten aivan nolliin onnistunut sekä Peltonen että Niemelä ”virittämään” pelaajansa tunnepuolella, koska ihan perus lokakuun läpsyttelyä, kulmissa luikertemista ja varovaista pelaamista.
Pelicans puolustaa hyvin ja Kokko ollut hyvä. IFK 3 tehtyä kuuteen erään on melko vähän. Pelicans 6 tehtyä ja kaksi tyhjiin sen lisäksi on lukema jolla voi voittaa, jos puolustaa noin tiiviisti.
Itse toivon ihan koko lajinkin puolesta tunnetta ja tapahtumia, koska eihän tämä kovin viihdyttävää ole ja pelaajatkin näyttää hieman tuskaantuneen. Hyvin kyllä Liiga omilla toimillaan itsessään kitkee pois pienetkin tunnekuohut, kun boksi kutsuu joka kerta kun vähän väännetään ja aina saa pelätä mahdollisia pelikieltoja.
Vaarana on nyt että ennakkoon hehkutettu pari menee näin jatkossakin, jomman kumman vieden sarjan kävelyllä. Sarja ei ole ohi, pelattu 2 peliä ja kumpikaan ei ole dominoinut tai vakuuttanut.
Joku puhui alistamisesta Pelicansin toimesta. Pyydän että katsoo tuota IFK:n että Pelicansin 120 minuutin epäjääkiekkoa uudestaan ja sen jälkeen tulkitsee tilanteen. Nämä joukkueet alistavat vain maksavia asiakkaitaan huonolla pelillä.
Ymmärrän erittäin hyvin pudotuspelien lainalaisuudet, voiton merkityksen, reseptin miten puolustamalla voi menestyä ja tärkeyden olla tarkka. Sen on Pelicans etenkin hyvin hoitanut, eilen maltilla virhettä odottaen ja tämähän onnistui kiitos Taposen. Silti harmittaa kun joukkueissa on Kral, Jordan, Lindbohm, Martin, Lasch, Carlsson, Lehterä, Vesalainen etc osastoa, että jossain Allsvenskanin karsintapeleissä on parempaa kiekkoa ja ennen kaikkea enemmän tunnetta.
Eilien ottelun voitti joukkue joka sai vastustajan maalivahdille 13 torjuntaa. IFK oli erittäin heikko. Samoin Pelicans.
Ehkä tänään 17.00 saadaan jo parempaa. Muuten jompi kumpi kävelee jatkoon ja ainoa ”kohu” oli Leksa. Se kertoo paljon.
