Kiitos Pelicansille. Oikea joukkue eteni jatkoon. Ilves oli epäkypsä ja pelasi Pelicansin pussiin, kun taas Pelicans pysytteli omissa vahvuuksissa ja pimensi Ilveksen totaalisesti. Hölö pisti Pendon niin syvälle povariin, että liekö mies pääsee pois sieltä ennen kesän loppua. Sen erikoisemmin en ainakaan tällä hetkellä osaa analysoida sarjaa, eikä sille varmaan tarvettakaan suoranaisesti ole. Omissa ajatuksissani nyt hukattiin ns. kaikkien aikojen mahdollisuus paikallisfinaaliin, ja oltiin samalla yksi viime vuosien isoimmista flopeista.
Varmaan jokainen jääkiekkoa fanaattisesti (tai vähemmän fanaattisesti) seuraava on kuullut jonkun suusta "lätkää se vain on", kun oma joukkue on kyykännyt. Vaikka totuus on, että kaikkien meidän elämässä on toivottavasti paljon muitakin asioita, niin en halua kuulla tuota lausahdusta omalla kohdallani enää ikinä. Mulle kun ei ole perhettä, eli pidempiaikaista puolisoa tai lapsia siunaantunut - osin omista ratkaisuista ja toilailuista johtuen - niin jääkiekon asema elämässäni on ollut aina vakio, eli todella tärkeä. Tämän keskiössä on tietenkin ollut Ilves, joskin kaukofanina yli 15 vuotta seuranneena paikan päällä nähdyt pelit ovat jääneet valitettavasti suhteellisen vähiin. Siitä huolimatta jääkiekko on tarjonnut mulle elämäni hienoimpia ja ankeimpia kokemuksia koko reilun 30-vuotisen kiekkofaniuteni ajan. Tämän ottelusarjan tulos oli helposti tuon uran TOP3 pettymys, ellei jopa se suurin pettymys, joka purkautui pelin loputtua turhautumisen kyyneliin.
Henkilökohtaisella tasolla kyynelten määrää varmaan lisäsi se, että oma maanpäällinen vaellukseni taitaa olla loppusuoralla nuorehkosta (kuitenkin tuntuvasti yli 30v) iästäni huolimatta. Seuraavat kuukaudet näyttävät suuntaa, mutta tällä hetkellä on sellainen fiilis, että tämä kevät oli meikäläisen viimeinen mahdollisuus nähdä Ilves kannujahdissa. Se toinen tilaisuus oli 1998, ja silloin juniorina itkin ja huusin täyttä kurkkua, kun OJ upotti kiekon Toskalan selän taakse ratkaisevassa ottelussa. Mulla on ollut jo muutaman viime vuoden hyvin vähän mitään oikeita toiveita tai haaveita elämässä ylipäänsä, kun siviiliasiat ovat pitkälti menneet päin mäntyä, mutta Ilveksen mestaruus olisi niistä ollut ehdottomasti numero ykkönen.
Moni on puhunut siitä, että Ilveksen pitää kasvaa voittajajoukkueeksi, ja että prosessi on kesken. Millainen prosessi esim. Pelicansilla, Tepsillä, Ässillä tai HPK:lla on ollut, kun mietin viimeisen 10-15 vuoden ajalta finaalijoukkueita (tai mestareita)? Miksi meillä pitää olla vuosien, tai vuosikymmenten prosessi, kun joillekin riittää tuhkimotarina? Myönnän, että tämä on vähän väsynyttä katkeran sedän puhetta, mutta kyllä sekin vituttaa, että meidän täytyy mennä paskan läpi vuodesta toiseen, jotta lopulta saatetaan olla voittajia. Enpä tiedä.
Luin tuossa aiemmin aamulla Jatkoajasta Oskari Jokisen erinomaisen jutun Ilveksestä ja siitä kollektiivisesti matalasta itsetunnosta, joka vaivaa koko yhteisöä tänäkin päivänä. Pää ei kestä, usko ei riitä, ja kaikki menee ennemmin tai myöhemmin päin vittua. Tämä on tuntunut omassakin elämässäni, joskin organisaation varsinainen "syyttäminen" omista alhoistani olisi naurettavaa ja säälittävää. Olen kuitenkin joskus miettinyt, miten paljon enemmän olisin luottanut itseeni ja tekemisiini, jos olisin nähnyt tällaista esimerkkiä nuorempana. Perheessänikään ei koskaan ollut erikoisempia onnistumisia elämässä tai uralla, oikeastaan päinvastoin, joten luonnollisesti käänsin katseeni omiin, lähipiirin ulkopuolisiin sankareihin. Nämäkään sankarit eivät kuitenkaan juuri onnistuneet, vaan hävisivät henkisen puolen pettäessä. Niinpä itseeni iskostui ajatus, että menestyminen taitaa yleisesti ottaen olla mahdotonta.
Riippumatta siitä, olenko itse jatkossa näkemässä pelejä vai en, toivon todella, että Ilves voittaa lähitulevaisuudessa mestaruuden. Tämä kuitenkin vaatii totaalista mentaalitilan muutosta, joka on selkeästi vielä vaiheessa. Mielestäni jatkossa tällaiset "last dance"-hehkutukset ja muut paineita lisäävät jutut saavat jäädä väliin, kun niistä ei tunnu olevan muuta kuin haittaa. Jossakin muussa joukkueessa tällainen voisi olla joukkueen tasoa nostava asia, Ilveksessä se lienee vain laskeva.
Otan vielä kiinni tästä Jatkoajan fuck Ilves-ryhmittymästä, johon mulle joku vastasikin tyyliin "te teette sen ihan itse". Vaikka palstan pitkäaikaisena seuraajana tiedän, että palstatotuus on palstatotuus, niin liioittelun määrä on tässäkin tapauksessa ihan vakio. Joo, vaikka kusipäitä on Ilveksen leirissä ollut näissä keskusteluissa aika paljon, niin nämä "kaikki Ilves-fanit" jutut ovat niin väsyneitä, että epäilen, tai oikeastaan toivon kommenttien takaa löytyvän esiteinien, kuten näiden idioottien Ilveksen kannattajienkin tapauksessa. Se, että provosoidutaan jonkun kommentista ja vittuillaan vähintään samalla tavalla sitten koko faniryhmälle ei tee susta yhtään sen parempaa tyyppiä kuin siitä aloittajastakaan. Tästä huolimatta totean, että en todellakaan arvostanut tiettyjen kirjoittajien leijumista, paskanjauhamista tai vittuilua, kun Ilveksellä meni hyvin runkosarjassa, kun sillä ei taaskaan ollut mitään merkitystä tosipeleissä.
Pronssipeli tai finaalit kun eivät osaltani kiinnosta tippaakaan, niin tässä kohtaa on hyvä jäädä tauolle Jatkiksen kiekkokeskusteluista ja koko lajista. Katsellaan, jääkö se lyhytaikaiseksi vaiko valitettavasti pysyväksi. Niin taikka näin, niin Ilveksen joukoissa olen ihan loppuun saakka isäni ja isoisäni tavoin. Toivon arvon palstatovereille hyvää kevättä ja kesää.
