Sotavuosina Ilves ei ole voittanut yhtään mestaruutta.
Tästä pidetään kiinni eikä anneta paskan legendan lentää.
Kiffen voitti kaikki sota-ajan mestaruudet.
Kiitos sinne naapurileiriin. Pilke silmäkulmassahan sitä piikitellään yleisesti mm. Ilveksen villapaitamestaruuksista ja se on kyllä valitettavasti faktaa, että merkittävä osa keltavihreistä mestaruuksista voitettu ulkojäillä eli todella kauan sitten. Sinänsä ne ovat kuitenkin ihan yhtä arvokkaita mestaruuksia kuin vaikka 80-luvun mestaruudet, joista on myös jo ikuisuus ja joiden aikaisella pelillä häviäisi nykyaikana ihan pystyyn.
Kiffen tosiaan hallitsi sotavuosina niitä kausia, jotka edes pystyttiin pelaamaan. On hieman tulkintakysymys, voittiko Ilves mestaruuden sota-aikana, kun Lapin sodan taistelut jatkuivat vielä reilun kuukauden verran SM-sarjakauden 1944–45 päättymisen jälkeen. Siinä missä jatkosota vaati aseisiin puoli miljoonaa suomalaista, Lapin sodan taisteluissa suomalaisten vahvuus oli enimmillään 75 000 sotilasta, mikä mahdollisti myös jääkiekon pääsarjan pelaamisen olosuhteisiin nähden lähes normaalisti kiivaimpien sotavuosien poikkeusjärjestelyiden sijaan.
Vitsit villapaitamestaruuksista pystyn itse ainakin sivuuttamaan huumorilla, mutta yleensä Ilvestä kohtaan heitetyt väitteet, joissa virheellisesti todetaan Ilveksen voittaneen mestaruuksia muiden ollessa rintamalla, ovat mauttomia ja todella huonoa huumoria, joka ainakin omasta mielestäni menee rajan yli.
Sotavuodet koettelivat myös kaikkia
tamperelaisjoukkueita ja esimerkiksi Ilvekseltä kaatui sota-aikana 14 pelaajaa. Jokainen voi miettiä sen vaikutusta aikakaudella, jolloin joukkueessa oli tyypillisesti kaksi kentällistä pelaajia. Merkittävämpänä talvisodassa kaatui seuran puheenjohtaja Jussi Tiitola. Kaatuneiden lisäksi monen pelit päättyivät vakavaan haavoittumiseen, kuten kävi näkönsä menettäneellä ykkösvahti Teuvo Castrénilla, joka ehti edustaa ennen sotia Suomea myös MM-kisoissa.
Nyt kun sodan kauheudet ovat taas valitettavan lähellä niin ajallisesti kuin maantieteellisesti, olisi aika haudata tämä mauton läppä lopullisesti. Jos ei muuten, niin ihan puhtaasta kunnioituksesta niitä 40-luvun pelaajia kohtaan, jotka uhrasivat elämänsä parhaat pelivuodet rintamalle ja maksoivat siitä pahimmillaan kovimman mahdollisen hinnan.
***
Vielä vähän tästä käynnissä olevasta sarjasta. Toinen peli oli niin tiukka kuin ennakoitiinkin. Näin keltavihreiden lasien takaa Ilves oli kokonaisuutena ehkä tuon yhden jatkoaikaosuman verran parempi, mutta Kärppien ryhtiliike teki ottelusta maalin pelin, joka olisi voinut kääntyä toisinkin. Jännittävä pudotuspeli, jonka hienous jää nyt vähän turhaan jäähyistä keskustelemisen jalkoihin.
Ennen ottelua oli kysymysmerkkinä, kuinka hyvin Ilveksen jänne pitää peräkkäisinä päivinä. Tuo huoli osoittautui onneksi tarpeettomaksi ainakin tällä kerralla, eikä edes kotijoukkueen avausmaali saanut suistettua Ilvestä raiteiltaan. Tuossa auttoi varmasti myös nopea tasoitus, eikä ottelussa ehtinyt muodostua minkäänlaista takaa-ajajan tuskaa. Sen verran täytyy sanoa, että ainakaan avauserässä Ilveksen syötöt eivät napsahtaneet lapaan ihan niin hyvin kuin avausottelussa. Sekin voi johtua osittain ihan vain lyhyestä palautumisajasta. Toinen erä oli mielestäni vierasjoukkueelta paras, vaikka siinä ei maaleja nähtykään.
Ilveksen pitää jatkaa nyt vain samaan malliin ja pitää visusti takki napitettuna leukaan asti myös kolmanteen peliin. Välipäivä tarjoaa Kärpillekin ensimmäisen kunnollisen mahdollisuuden säätää peliään Ilveksen pelitapaa vastaan. Sarja on kaikkea muuta kuin ohi.