Odottelin tuossa kirjoitusoikeuksia muutaman päivän ja sinä aikana ehdin lueskella tätä ketjua. Silloin päällimmäiseksi mielikuvaksi jäi se, että Tapparan voittomahdollisuudet nojasivat historiaan ja toivomiseen. Totta kai Tappara hoitaa, koska hoiti homman myös 2013, 2014, 2015, 2016 ja 2019. Hoitaahan?
Vanha sanonta kuuluu, että vuodet eivät ole veljeksiä keskenään. Tämä sarja on osoittanut jo tässä vaiheessa, että se ei ole viime vuosikymmenen sarjoille edes kaukainen serkku. Tämä sarja on different animal. Muistan nuo aiemmat sarjat oikein hyvin ja enkä nähnyt tuolloin Tapparaa kertaakaan näin aseettomana mitä se on tässä sarjassa ajoittain ollut.
Ennen kaikkea ero tulee kahdessa asiassa:
1. Miten Tapparan taso heittelee pelien välillä ja sen sisällä. Se on hyvin epätyypillistä Rautakorven/Tapolan joukkueelle. Aiemmin on voinut odottaa, että Tappara saavuttaa aina tietyn perustason pelaamisessaan, eikä se luista siitä alemmas. Nyt Tappara on ollut ajoittain hämmästyttävän huono. Yksittäisten pelaajien heikot ratkaisut ovat olleet sellaisia, että en ikuna olisi uskonut tällaisia virheitä tulevan Tapparan pelaajilta tässä vaiheessa kautta.
2. Kärkipelaajien ero on merkittävä. Palolat, barkovit, haapalat jne. olivat kärkimiehiä juuri silloin kun sitä tarvittiin ja ratkoivat pelejä. Nyt juuri ne pelaajat, joiden pitäisi olla palkkakuitin, roolin ja saadun peliajan perusteella kärkimiehiä, eivät ole niitä. Tapparan ykkösketjun hyökkääjät ovat saaneet yhteensä kasaan tehot 1+2 koko pudotuspeleissä. Virta ja Smejkal nollakerhossa ja peliesitykset muutenkin sitä tasoa, että ilman heidän heräämistään en usko Tapparan voittavan tätä sarjaa. Varsinkaan ykkössentterin kohdalla ei voi eikä saa vuotaa noin paljon.
Lukko puolestaan on ensimmäistä kertaa selkeä ennakkosuosikki, jonka odotetaan menevän jatkoon. Raumalla on aiemmista vuosista moni asia muuttunut. Siinä missä jopa 2015, jolloin oli paras sauma mennä finaaliin, oli kyse enemmän häviämisen ja sen aiheuttaman häpeän pelosta, nyt joukkueen ympärillä, somessa ja kaupungilla yleensä voi aistia, että nyt tahto voittaa ja kiima menestyä on noussut pelkoa ja uhkakuvia suuremmaksi. On tietynlaista, oikealla tavalla hyvää itsevarmuutta ja luottamusta omiin. Sellaista ei ole aiemmin ollut.
Lukko on menettänyt johtoasemansa nyt useaan otteeseen kevään aikana, mutta koko homman erikoisuus on tämä: vaikka vastustaja on numeroiden puolesta päästetty (täysin turhaan tietenkin) mukaan peliin, ei Lukko ole näissä otteluissa ollut likimainkaan häviämistä. Ei olla lannistuttu johtoaseman menettämisestä vaan pikemminkin taas herätty pelaamaan tavalla, jolla voitto tulee. Henkisen kantin on oltava piinkova, että tällaiset vastoinkäymiset eivät vedä joukkuetta kipsiin ja saa pakettia murenemaan täysin käsiin. Siinä tullaan taas tuohon ylempänä mainittuun menestymisen kiimaan, joka voittaa häviämisen pelon.
Pelillisesti ainut osa-alue, jossa Tapparan voi huoletta nähdä olevan samalla tasolla Lukon kanssa, on maalivahti. Heljanko on pelannut hyvin ja kamppaillut paremman maalivahdin tittelistä Lehtisen kanssa tasapäisesti. Hän on siis tehnyt omalta osaltaan sen, mitä pystyy. Mutta ei veskarilta voi odottaakaan mitään muuta.
Kun jätetään historia ja muu kiva semantiikka taka-alalle ja katsotaan puhtaasti nykyhetkeä, peliä ja tilastoja, ollaan ytimessä. Näitä asioita tarkastellessa mikään ei puhu tällä hetkellä sen puolesta, että Tappara menisi finaaliin. Lukon finaalipaikan puolesta taas puhuu moni asia aina kärkimiehien tulosvireestä ja maalivahdista lähtien.
Haluaisin nähdä huomisessa pelissä Lukon laittavan maalintekokilpailun pystyyn. Siinä rallissa Tappara jäisi armotta kyydistä nykymenolla. Mitä enemmän maaleja tehdään, sitä paremmalta tämä Lukon kannalta näyttää.
Huomenna tai keskiviikkona, ei ole merkitystä. Olen täysin varma ja vakuuttunut siitä, että Lukko menee finaaliin.