Soitin äsken Mietaalle, ja hänkin oli tästä ihan yllättynyt. Ettei kukaan ollut viitsinyt hänellekään kertoa. Baarissa, jossa juodaan alkoholia ja katsotaan urheilua samaan aikaan, ja kun oma suosikkijoukkue häviää, niin ei osata välittömästi nollata tilannetta ja todeta, että nyt kävi näin. Ettäs kehtaavat huonosti hävitä, pakanat.
Huono häviäminen on luonnollista, koska siinä ja sillä hetkellä se jännitys purkautuu vitutuksena, eikä asioiden analyyttinen jäsentely käy edes mielessä. Tämä korostuu, kun mukana on alkoholia. Tästä syystä pyrin itse pitämään turpani kiinni tappion hetkellä (ei onnistu aina), koska siitä räksyttämisestä ei hyödy kukaan.
Huonoa voittamista sen sijaan pidän hyvin pikkumaisena ja pienisieluisena, mulkun ihmisen merkkinä. Enkä nyt siis viittaa sinuun vaan noin ylipäänsä. Se ettei osata riemuita oman suosikin voitosta, vaan lähdetään lällättelemään hävinneen osapuolen faneille. Tätä tapahtuu kaikissa halleissa, joista olen itse poistunut tappio niskassa (tai siis IFK:n hävittyä), ja sitä tapahtuu varmasti myös Helsingissä. Sellaista tyhjänpäiväistä sössötystä ja virnuilua. Harmitonta, mutta typerää. Ja sitä samaa tapahtuu säännöllisesti myös täällä Jatkoajassa; esim. meidän vitutusketjusta voi käydä lukemassa parinkin sopulin (onko tämä parempi kuin näätä?) taidonnäytteitä, kun voitonriemu kanavoidaan pitkin vittuja. Voi olla että tapahtuu myös stadilaisten toimesta, mutta en tiedä koska käyn harvakseltaan muiden hiekkalaatikoilla.