Kiitoksia vaan HIFKille ja faneille hienosta sarjasta, ja tsemppiä pronssipeliin!
Olihan taas tunteita herättävä sarja, ja ainakin itse rehellisesti myönnän, että sarjan aikana allekirjoittaneelle hiipi tällä kaudella ensimmäistä kertaa aito pelko takamukseen siitä, että niinköhän sittenkään tästä finaaliin edetään... HIFK sai pelottavan hyvin sotkettua Kärppien pelin ja ei olisi ollut mikään maailman suurin vääryys, vaikka helsinkiläiset olisivat jatkoon tästä päässeet. Pelien perusteella kukaan ei uskoisi, että joukkueiden välillä oli runkosarjan sarjataulukossa huimat 39 pistettä. Onneksi Kärppien pahasti alisuorittavat yksilöt alkoivat loppua kohden osoittaa heräämisen merkkejä, ja lopulta ratkaisuvoimaa alkoi löytyä laajalta rintamalta - juuri kun sitä eniten tarvittiin. Harmillista, että HIFKin rosterissa oli pahojakin poissaoloja loukkaantumisten muodossa, olisi aina hienoa nähdä se tilanne, kun joukkueet ottavat yhteen parhailla mahdollisilla kokoonpanoilla.
Haaveilen myös siitä, että joskus Raksilaan saadaan samanlainen väritys (toki siis meidän väreissä) ja meteli päälle kuin Nordiksella. Hieno katsoa punaista hohtavaa hallia ja kotisohvalle kuunneltuna kuulostaa siltä, että oikeasti koko halli huutaa. Tässä on Oulussa mallioppimisen paikka.
Ilman sarvia ja hampaita, tietyllä tavalla ne Pikkaraisen "Veini tärisee" -heitot muodostui ehkä hieman jopa kulminaatiopisteeksi tässä sarjassa. Ennen sitä Vehviläisen otteet ei todellakaan olleet sillä tasolla, mille herra parhaimmillaan yltää, ja se aiheutti myös pientä "paniikkia" puolustuksessa ja peli vaikutti kokonaisuudessaan hätäiseltä "toivotaan toivotaan" kiekolta, jota kuvaa parhaiten tilanteeseen sopiva lausahdus
"miten voi #&ttu metrin syötöt mennä 3 metriä ohi" (© K Suikkanen). På Finska, Kärpät pelasi päin persettä, maalivahti mukaan lukien. Pikkaraisen piikittelyn jälkeen Veini sisuuntui ja kuten tiedämme, maaliin päätyi tämän jälkeen enää vain yksi kiekko, sekin tavalla, josta voi kiittää lähinnä tuuria. PIkkaraista on siis vilpittömästi kiittäminen, että maalivahtimme pelaa taas jälleen sillä tasolla, joka antaa joukkueelle mahdollisuuden voittaa mestaruuden.
Toivottavasti ensi kaudella tapaamme finaalissa, Pohjoinen vs. Etelä on ehkä herkullisin mahdollinen asetelma, mitä tämä liiga pystyy tarjoamaan. Suuria tunteita, huikeita vääntöjä, ja sopivasti kieli poskessa naljailua puolin ja toisin. Hienoa myös, että ainakin pääsääntöisesti tämä ketju on pysynyt lukukelpoisena, vaikka joitakin ylilyöntejä on puolin ja toisin toki tullut. Extrakiitos bro
@Ishmael ille jaxuhalin tarjoamisesta, vaikka sille ei vielä käyttöä tullutkaan. :)