Tässä toki pitää muistaa, että JYPin maalivahtien ei edes tarvitse olla parempia kuin Lankinen. Riittää että toinen joukkue onnistuu riittävällä tasolla hyökkäyspäähän. Lankinen on kauden 18 pelaamassaan ottelussa päästänyt kolmesti yli kaksi maalia. Näistä peleistä IFK on hävinnyt kaksi. Tarkoitan tällä sitä, että IFK:n ei pidä tällä kalustolla missään nimessä lähteä maalintekokilpailuun, koska siinä emme tule JYPille pärjäämään. Tämä siis sillä oletuksella, että hyökkäyspeliä pelataan puolustamisen kustannuksella.
Tässä sarjassa moni on odottanut sitä, että JYP löytää peli-ilonsa ja vääntää materiaaliedulla ohituskaistalle ja painelee menojaan. Moni, ei kaikki. Samalla on kuitenkin annettu yllättävän vähän painoarvoa sille, kuinka kapealla keskustalla IFK operoi kolme ensimmäistä ottelua. Edelleenkään rosterissa ei ole kuin kaksi hyvää sentteriä, mutta Tyrväisen paluu tosiaan toi huomattavan määrän tasapainoa viisikoihin, ja etenkin variaatioita hyökkäyspäähän. Eilinen peli ei ollut pelkkää JYPin ohipelaamista ja huonoutta, vaan paljon myös vastustajan hyvyyttä. Jäähyistä saa olla mitä mieltä hyvänsä, mutta kyllähän IFK laittoi aikamoisen show’n eilen pystyyn heti alkuhetkistä asti ja näytti, miltä pelihuumori näyttää. Tuohon kun vielä saisi Nykoppin keskikaistaa tukemaan, niin saisi Miehon tai Jääskän rotaatioon. Kaikella kunnioituksella heidän uurastustaan kohtaan, mutta kun taitotaso ei riitä; heidän kanssaan jopa Åsten menee hyökkäyspäässä vähän hukkaan. Ja se on paljon sanottu se.
Sarja on nyt kuitenkin vasta 2-2 ja molemmilla on varaa parantaa tekemistään. Toisaalta vastakkain on kaksi kovaa, hyvin samankaltaista joukkuetta niin rakenteeltaan kuin pelityyliltäänkin, joten toisen hyvyys saa helposti toisen näyttämään tarpeettoman huonolta. Kyse on enää siitä, kumpi pääsee pelaamaan paremmin ja nopeammin omaa peliään ja pakottaa vastustajan rikkomaan ja turhautumaan.