Ehkä edelleen eniten yllättänyt, ja sarjan kannalta oleellisinta ollut Ilveksen kärsivällisyys, sitkeys, kylmäpäisyys pelata suunnitellusti omilla aseilla, tilanteesta riippumatta. Puolustaa kiekollisena, pysyä kiekossa ahtaissakin paikoissa. Samalla puolustaa kiekottomana omissa kurinalasesti ja jäähyttömästi. Hyökkää fiksusti mutta riittävän rohkeasti. Ja ennakkoluulottomasti. Aika moni hyökkääjä repii siellä omaa potentiaaliaan esiin.
Selkeet tappioasemat tai johtoaseman menettäminen ei ole horjuttanut, vaan tänäänkin sen ratkasevan virheen teki Tappara. Toki, kuten moni pelaaja ja joku analyytikkokin todennut kevään aikana, maali/maalit antaa vahvasti suuntaa pelille. Ja edelleen Tapparalla on sarjan parhaat aseet kääntää tää sarja.
Pelaako Tappara sitten liikaakin ennakkosuosikki jääkiekkoa, edelleen? Varastaa sen 1% ylöspäin, on sen 1% vastustajaa kärsimättömämpi? Sen verta sanottava jotta aivan viime vuosien kaltanen betoni tuo puolustus ei ole. Onko missä määrin rakenteellinen, missä määrin että puuttuu takuuvarmat alakerran isännät Tuukka ja Kanki, sekä erehtymätön Karhunen? Helpommin läpästävissä ja saatavissa epätasapainoon kuin 3 edellistä kautta.
Ilveksen viisikkojen tiiviys ja pelaajien etäisyydet ovat aivan toista luokkaa kuin Tapparalla. Tappara ei varasta vaan pelaa arkaillen uskaltamatta tukea paineen antavaa pelaajaa jolloin Ilves voittaa pääsääntöisesti kaikki laita- ja kulmaväännöt joka puolella kaukaloa. Ylivarovaista sukkasillaan pelaamista on tuskallista seurata mutta minkäs teet. Jos häviämisen pelko on suurempi kuin voittamisen halu niin tuolta se näyttää, Ilves on rohkeampi ja nälkäisempi.