Ensimmäinen tunne eilisen pelin jälkeen oli järkyttävä vitutus, ja sen jälkeen häpeä. Mää häpeän että me annetaan Pelicansille toinen voitto ja vielä esityksellä jossa Pelicans ansaitsee ja haluaa voittoa enemmän. Pelicans pelasi hemmetin hyvän pelin, taso nousi selkeästi edellisestä pelistä ja eihän tuolla jäällä näkynyt mitään isoa materiaali eroa IFK:lle. Pelicans on todella yhtenäinen joukkue johon Petu on asenteen lisäksi saanut annettua taktiset avaimet, joilla IFK pystyttiin vihdoin myös pelillisesti haastamaan. Ei voi kuin nostaa hattua Pelicansille.
Samalla en voi olla kritisoimatta Törmäsen 60min enemmän ja vähemmän toimimatonta avauspeliä. IFK oli pärjännyt edellisissä peleissä pääosin nopealla avauspelillä jolla saatiin rikottua Pelicansin viisikkoa. Nyt Törmänen meni jostain syystä muuttamaan avauspeliä kiekollisempaan ja hitaampaan suuntaan, etenkin ensimmäisessä kahdessa erässä ei vain epäonnistunut avaukset jolla päästään kiekollisena alueelle, vaan jopa kiekon dumppauksista päätyyn saatiin järkyttävä määrä pitkiä kiekkoja, koska ei tilasta huolimatta viitsitty ottaa sitä viimeistä potkua. Toki joskus on hyvä muuttaa pelitavallisia asioita, mutta nyt tuo Törmäsen muutos ja lopulta pelaajien toteutus meni aivan metsään. IFK ei ole koko kaudella ollut vahvimmillaan hitaammissa lähdöissä (viive, puoli-viive) träppiä vastaan ja eilen se toimi todella huonosti. Etenkin kun vastassa oli entistä itsevarmempi Pelicans viisikko, joka paikan tullen karvasi syvältä, ja tilanteen rauhoituttua vetäytyi keskialueen träppiin. Lisäksi Pelicans pelasi suoraviivaisesti kohti maalia, kun taas IFK piti kiekkoa kulmissa ihan pitämisen ilosta.
Lopputulos, Matikaisen Pelicans vei IFK:ta niin taktisesti, fyysisesti kuin henkisestikkin. Etenkin kolmannessa erässä IFK ei saanut pelistä kiinni enää missään vaiheessa, lamaannuttiin jopa tuosta Pelicansin tasoituksesta, ja sama löysäily jatkui jatkoajalla. Kaikki kulminoitui lopulta IFK:n ykkösketjun umpisurkeisiin 2 vaihtoon jatkoajalla Pelicansin ykköstä vastaan, molemmissa vaihdoissa painopiste kääntyi heti IFK:n alueelle, ja toisessa vaihdossa 100-0 hävitty hyökkäyspään aloitus johti vielä käsittämättömään 100-0 hävittyyn oman alueen puolustukseen. Paljon keskusteltu maalivahtipeli ei ratkaissut eilen yhtään mitään, maalivahdeissa ei ollut eilen merkittävää eroa kumpaankaan suuntaan. Hovinen päästi mielestäni hieman helposti Elkinsin käännön kulmasta, ja taas Lankinen olisi ehkä voinut yrittää katkaista Rekosen nousun maalille, sen verran läheltä Rekonen nousi. Molempia maaleja toki edelsi puolustavien pelaajien kaksinkamppailu häviöt, joten ne on hyvä lähteä ensin korjaamaan.
No, ei tässä ole vielä syytä ruveta pelihousuja repimään, pari esinettä sai eilen kyytiä, mutta ei sen enempää. Jatkoa ajatellen, Pelicans tasoitti sarjan ja kavensi eilen pelillisiä voimasuhteita huomattavasti. IFK on edelleen ennakkosuosikki tässä sarjassa, mutta Pelicansin 2 voittoa putkeen, toinen vieraissa ja toinen kotona, antavat isoja mahdollisuuksia myös Pelicansille tässä sarjassa. Pelicans nosti huomattavasti tasoaan, IFK:n pitää tehdä sama jos haluaa 2 voittoa vielä ottaa. Jotenkin tuntuu ettei IFK ollut eilen pelkästään hengetön verrattuna Pelicansiin, vaan jotenkin pelokas. Onko tuo ''vain hävittävää tässä sarjassa'' -asenne alkanut päästä ihon alle vai mistähän on kyse. Nyt pitää ajatella mahdollisuuksien kautta, kaikki on edelleen avoinna ja ei tässä kukaan pistooli ohimolla pelaa. Raikkaalla asenteella lauantaina kotipeliin, avauspeliä kuntoon, hyökkäyspeliä yksinkertaisemmaksi, maskia maalille, miehiä reboundeihin jne. Pelicans taas voi edelleen tulla pelaamaan paineettomassa tilassa, jo nyt on saavutettu enemmän kuin olisi moni uskonut, jatkossakin on vaan voitettavaa.