Mainos

Playoffs 2015

  • 21 059
  • 41

lego

Jäsen
Hiljaiseksi vetää. Kaikkien aikojen pettymys urheilun saralla koskaan. Aiemmat finaalitappiot eivät ole mitään tämän rinnalla.

Samaan aikaan olen kuitenkin yllättävällä tavalla aika levollinen. En yleensä kliseistä niin perusta, mutta kyllähän tämä kausi oli ylä- ja alamäkineen yksi iso voitto. Itselleni ei jäänyt tällä kertaa mitään jossiteltavaa - tuo joukkue ei olisi voinut tehdä mitään paremmin.

Kiitos Tappara! Kiitos Tapola! Kiitos kaikki!
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Hiljaiseksi vetää. Kaikkien aikojen pettymys urheilun saralla koskaan. Aiemmat finaalitappiot eivät ole mitään tämän rinnalla.

Samaan aikaan olen kuitenkin yllättävällä tavalla aika levollinen. En yleensä kliseistä niin perusta, mutta kyllähän tämä kausi oli ylä- ja alamäkineen yksi iso voitto. Itselleni ei jäänyt tällä kertaa mitään jossiteltavaa - tuo joukkue ei olisi voinut tehdä mitään paremmin.

Kiitos Tappara! Kiitos Tapola! Kiitos kaikki!

Nimenomaan juuri tämän takia itsekin melkoisen levollisesti suhtaudun tähän. Ei tehty mitään väärin ja enempää ei vaan pystytty tekemään. Asian ylianalysointi tappaisi kehityksen. Todellisuudessa ainoa asia, josta voidaan lopulta jossitella on se, että miksi niin harvat meidän pelaajista lopulta pääsivät aivan huipputasolleen.
 

Noitarumpu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Täytyy tulla vielä tänne sanomaan, miten ylpeitä voitte olla joukkueestanne. Aivan täydellä kybällä ei oikein pysty omien voittoa juhlimaan, koska tuntuu jotenkin pahalta teidän puolesta. Niin pienestä kaikki oli kiinni.Näki meidän pelaajistakin, etteivät heti kyenneet iloitsemaan täysillä, koska Tappara olisi myös ansainnut mestaruuden. Näin kävi ja toivon, että jonain päivänä voitte arvostaa myös hopeita. Niitäkään ei joka pelaaja urallaan tule koskaan saamaan.

Ensi kausi on taas uusi ja mahdollisuuksia täynnä, vaikka taitaa meillä molemmilla aika tavalla rosterit muuttua.

Hyvää kesää ja iso halaus!
 
Iso käsi myös Jussi Tapolalle. Ja Leinosen Mikolle, kun ei syksyllä/talvella viikate heilunut. Kauhea määrä paskaa satoi niskaan - täältäkin - mutta niin sitä vaan oltiin maalin päässä Suuresta Unelmasta.

Hieno kausi, hieno joukkue, hieno matka.

Kiitos. Kohta se on taas uusi kausi.
 

tombraider

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Tappara
vittu että nyt sattuu. Viime ja edellisvuonna kuitenkin näki valoisan tulevan, mutta nyt taitaa joukkue muuttua ratkaisevilta osilta niin paljon, että neljäs hopee jää unholaan ( vittu ku tyhmä) . Kiitos Tapparalle kovimmasta vuoristoratakyydistä.Ei tää voi olla totta...........vittu
 

Oijennus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
En tiedä... Viime vuonna vitutti enemmän.
 

Torsti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Kiitos Tapparalle kovimmasta vuoristoratakyydistä.Ei tää voi olla totta...........vittu
Kyllä ne olis tostakin vielä voittoon nousseet jos siihen pienikin mahdollisuus olisi annettu. Omalta kohdalta ei niin pahalta tunnu, eilen oli niin käsittämätön fiilis. Mutta noiden pelaajien tyhjät katseet, Peltola näytti kuolleen istuma-asentoon. Hieno kapteeni, nostaa vielä kannun Hakametsän kattoa kohti.
 

Sekera

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, prosessit ja yrittäminen
En tiedä... Viime vuonna vitutti enemmän.

Sama täällä. Ei tämä finaalitappio aiheuta läheskään vastaavia vitutuksen tunteita kuin viimevuotinen. Viime kausi oli kärjistäen nihilismin riemuvoitto, matkaa edettiin vakavin ilmein kentällä ja katsomossa, sillä päästiin seiskapelin jatkoerään. Nyt vapautuneemmalla ilmeellä "saman" seiskapelin toiseen jatkoerään ja ratkaisumaali (sekä Donskoin maali) oli oikeastaan puolustuspelin karikatyyri. Molemmat takaiskumaalit hieman vesittivät muuten timmiä puolustuspeliä, semminkin kun oma hyökkääminen oli liian kauan jäissä.

Game sevenin viidennessä erässä 2/3-kentän syöttö läpi omalle siniselle, nuori virtaa täynnä oleva Aho läpi ja kausi förbi. Ei tommoista syöttöä voi/saa mennä läpi, mutta nyt kuitenkin meni. Donskoin maalissa sitten pistepörssin kärkijätkät karvasivat itsensä ulos muodosta ja playoff-MVP:ltä täydellinen rysty yläkulmaan parhaalta sektorilta. Liian halpoja virheitä näin tiukkaan paikkaan, mutta puolustamisen ja hyökkäämisen vapauden välistä symbioosia ei onnistuttu juurruttamaan vielä DNA:han ja ensi kaudeksi alkaa uusi juurrutusprosessi. Tiukka pelitahti rasituksineen toi tavallaan riskit nyt esiin, kun tunne ajoi järjen edelle.

Matka oli nyt kuitenkin niin paljon nautittavampi kuin viime vuonna, että en ainakaan mää osaa katsoa tätä tulosta sillain vihaisella silmällä. Tappara osoitti sen, että menestys (lasken finaalin menestykseksi) on täälläkin päin mahdollista ilman yltiöpäistä auktoriteettikontrollia. Moderni ja menestyvä valmentajuus on ehtinyt Tampereellekin "aikaistetun alkuperäisen suunnitelman" mukaan Tapolan muodossa.

Ensi kaudeksi Tapola saa enemmän omannäköisensä joukkueen, nykyinen pari-kolme vuotta puurtanut runko hajoaa tietyiltä tärkeiltä osin selvemmin kuin ennen. Kolmen vuoden hopeaputki antaa juhlakaudelle hyvät pohjat osoittaen isolle yleisölle sen, että Tappara on vahvasti Liigakartalla. Aseman säilyttäminen tietysti vaatii onnistuneen joukkueen rakennuksen, koska niin paljon vaikuttaisi olevan vaihtuvuutta verraten aiempiin kausiin. Sekin vielä täytyy huomioida joukkueen rakennukseen liittyen, että nyt varamiehinä oli pari kallista pakkia ja muutama junnu, joille kellekään ei uskallettu antaa kevätvastuuta. Parina aiempana kautena joukkueella on ollut vahvempi varamiehistö, joihin on uskaltanut luottaa. Nyt rahaa makasi turhan paljon sellaisissa pelaajissa, joita ei uskallettu hyödyntää kovinkaan paljoa enää puolen kauden jälkeen.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
@Sekera @Oijennus Sittenhän meitä viime keväänä vittuuntuneempia on kolme. Tässä on ollut niin paljon kaikennäköistä, että tämä lopputulos ei yksinkertaisesti tunnu niin pahalta. Toisaalta se tuntuu pahemmalta, vähän haikealta.
 

Sundomstå

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vaasan Sport
Kaikki mun sympatiapisteet olivat Tapparan puolella: hieno nousu Lukko-sarjassa 1-3 -tappioasemasta sekä vielä finaalissa 3-3 -tasoitukseen. Elämä ei ole aina reilua. Hienot perinteet ja kolmas peräkkäinen hopea. Kova joukkue. Hattu päästä. (Kaukana) perässä tullaan.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
3 finaalipaikkaa putkeen, oon kyllä hemmetin kateellinen teille niistä. Haluaisin nuo kolme hopeaa tässä ja nyt!
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Alkaen keväästä 2013, kiihkeät finaalit, Metsola, Ville Niemisen "ei ihan oltu valmiita, mutta ens vuonna ollaan". Täysien 7. välierän kautta finaaleihin perättäisinä kausina. 3-1 johdon kääntyminen tappioksi 7. finaalin jatkoajalla 2014, Rautakorven ja Niemisen poistuma. Kova turbulenssi kauden aikana Tapolan ympärillä. Nousu 1-3 tappioasemasta voittoon välieräsarjassa ja 1-3 asemasta 7. finaaliin. Toisena vuonna peräkkäin unelman valahtaminen jatkoerissä.

Eihän tuollasta tarinaa osais edes käsikirjoittaa karuudessaan ja kauneudessaan. Kauneutta on se, että organisaatio noussut sijojen 13., 7., 11., 12. jälkeen kolmasti runkosarjan kakkoseksi ja finaaleihin. Ei mitään suonenvetoja vaan tasasen laadukasta työtä kautta linjan. Osattu rakentaa ja valmentaa joukkuetta. Joukkue kuin tehty kevään vääntöihin. Erityisesti tällä kaudella kuvaava sana ollut sitkeys.

Karuus on sitten hopeinen tripla. Tapola, Metsola, Aalto, Kankaanperä, Saravo, Erkinjuntti, Järvinen, Kaksonen, Malinen, Palola, Peltola. Haapala. Noronenkin istunu penkillä pari kevättä. Peltolan kuollut katse porautui verkkokalvoille pitkäksi aikaa. Hopeamitalit ei kaiken tämän jälkeen maistunut kuin ensikertalaisille. Metsola pudotuspelien paras pelaaja yhdessä Donskoin kanssa, mutta. Ei. Vieläkään.

Jos se on ottanut koville pelaajilla, niin voin kuvitella kiihkeimpien fanien fiiliksiä. Pitkän pudotuspelikevään myötäeläminen vastaa kohtuullista urheilusuoritusta. Viime kevään jatkoaikatappio 7. finaalissa varmaan tyhjens jo myötätuntopankkini, nyt vetää jo sanattomaksi.

Värikäs tarina, kausi, hienot finaalit. Paras 7 -sarjoissa jossittelun mahdollisuus vedetty minimiin, mutta on ne kuvitteelliset kiekkojumalat päättäny kiusotella oikein urakalla.
 

And77

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pohjoinen
Pakko tulla huutelemaan.

Kyllä oli sydäntä raastaava katsoa metsolaa maalin jälkeen. Urheilu on välillä liian raakaa. Siinä kun ensimmäiset helpotuksen huudot olin keuhkoistani saanut pihalle ja keskityin katselemaan kentälle pelaajien reaktioita, niin juhlatunnelmastani lähti 30% heti pois.

Jos tappara olisi sen yhden maalin tehnyt niin olisin pystynyt elämään sen asian kanssa, koska olisitte ansainneet sen ihan samalla tavalla kuin me.

Kiekkojumalat ovat kääntäneet tapparalle selkänsä, muuta en keksi.

Kiitos tästä keväästä, teillä oli tänä kautena aivan mahtava jengi! Viimevuoden meiningistä en oikein pitänyt, mutta nyt ei voi muuta kuin tykätä ja arvostaa!
 

Erätauko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Itselläkin on ihan armoton kunnioitus teitä kohtaan ja olisin kyllä mielelläni suonut pystin teillekin. En kuitenkaan kirjoita tuosta enempää vaan hyppään pointtiini:

Olin todistamassa sitä kun Kärpät tippui aikanaan liigasta, ja siitä alkoikin sellainen tarpominen ja pettymysten sarja ettei samaan pääse helpolla, ei edes näillä teidän pettymyksillä vaikken tarkoitaaan vähätellä tuskaanne. Olin katsomassa kun Kärpät yritti nousua yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes sitten liigakarsinnan viimeisessä vaiheessa otettiin takkiin KalPalta (ainakin kahdesti), Lukolta ja teiltäkin. Joka kerta pettymys oli valtava, sillä tuohan tarkoitti jälleen uutta tylsää kautta divarin puolella. Sitten päästiinkin seuraavaan pettymykseen eli konkurssiin ja kakkosdivisioonaan tippumiseen, vaikka alkukausi lähti käyntiin hienosti ja liigaan piti palata viimein Kari Jalosen, Ilkka Sinisalon ja kumppaneiden johdolla. Seuraava, ehkäpä liigasta putoamisen ohella suurin pettymys koettiin TuTo:a vastaan, kun ennätyksellisen runkosarjan jälkeen tiputtiin TuTolle heti pleijareiden ekalla kierroksella. Ratkaisupelissä kaikki taivaankappaleet oli totaalisesti TuTon puolella enkä ole nähnyt yhtä käsittämätöntä peliä koskaan toiste. Pelin jälkeen halli oli täynnä katsojia, jotka jäivät makaamaan penkeille pettyneinä pitkäksi aikaa. Tämänkin fiiliksen olin toteamassa paikan päällä.

Pahoittelut, että tuo omien pettymystemme luetteleminen meni näin pitkäksi, mutta en osannut oikein lyhentääkään ilman pontin kadotusta. Eli kaikkien noiden pettymysten jälkeen Kärpät nousi viimein liigaan ja se tunne olikin jotain aivan uskomatonta, ei vain itselleni vaan koko kaupungille ja Pohjois-Suomelle. Lähes sama fiilis koettiin ensimmäisen mestaruuden myötä, edellisestä (ainoasta) mestaruudesta kun oli kovin pitkä aika vaikka lähelle olikin päästy hopeiden ja pronssien myötä.

Vaikka tällaiset tappiot korpeaa ihan varmasti toivon sydämestäni että Tappara vie maljan lähivuosina. Näiden pettymysten jälkeen teillä on nimittäin mahdollisuus kokea tavallistakin suurempaa riemua. Uskon että jos (ja kun) mestaruus tulee lähivuosina teille tulee siitä tapahtuma ja fiilikset, jotka muistatte loppuelämänne. NYT nimittäin teille on tehty kunnon pohjat tuota varten. Karuhan tällaisia pohjia on toki tehdä, mutta nyt voimme vain toivoa että pääsette hyödyntämään niitä mahdollisimman pian!

Itse asiassa uskallan povata teille kultaa lähivuosina. Teillä on nyt pohjat kunnossa (Leinonen, valmentaja, joukkueen runkokin menetyksistä huolimatta), vakaa kannattajapohja, menestymisen kulttuuria (näistä häviöistä huolimatta) ja ennen kaikkea Raivoa hommata vihdoin se hemmetin malja.

Toivottavasti kukaan ei pahastunut tällaisesta yrityksestä luoda vähän optimismia. Kiitos vielä osaltani uskomattomista pleijareista! Kuten onkin sanottu olisi tämä kulta kuulunut ihan yhtä paljon teille, mutta minkäs teet kun ei kannua aleta puolittamaankaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös