Paljon on ollut puhetta siitä, että mihin sarja ratkeaa, mitä vahvuuksia/heikkouksia Tapparalla ja HIFKillä on ja vedelläänkö maalin pelejä vai ei. Viikonlopun jälkeen ollaan näiden suhteen oikeasti jo viisaampia, mutta runkosarjan viimeisten otteluiden perusteella voi vedellä suuntaviivoja sen suhteen, että millä tasolla joukkueiden hyökkääminen ja puolustaminen ovat. Aineistoksi olen ottanut viimeisimmän maajoukkuetauon jälkeiset ottelut, joita HIFKillä oli 12 ja Tapparalla 14. Analyysistä selviää seuraavaa:
Tappara on laukonut vaaralliselta maalintekoalueelta 44,2 % kaikista laukauksistaan ja vastustaja 38,7 %
Tappara on laukonut vaaralliselta maalintekoalueelta keskimäärin 18,0 laukausta per ottelu ja vastustaja 19,6 per ottelu
Tappara on laukonut vaarallisen maalintekoalueen ulkopuolelta keskimäärin 22,7 laukausta per ottelu ja vastustaja 31,1 per ottelu
Tapparan maalintekotehokkuus vaaralliselta maalintekoalueelta on 12,7 % ja vastustajan 8,7 %
Tapparan maalintekotehokkuus vaarallisen maalintekoalueen ulkopuolelta on 2,8 % ja vastustajan 0,2 %
Tapparan maali on vaatinut keskimäärin 13,9 laukausta ja vastustajan 28,4
HIFK on laukonut vaaralliselta maalintekoalueelta 39,6 % kaikista laukauksistaan ja vastustaja 40,1 %
HIFK on laukonut vaaralliselta maalintekoalueelta keskimäärin 20,6 laukausta per ottelu ja vastustaja 16,2 per ottelu
HIFK on laukonut vaarallisen maalintekoalueen ulkopuolelta keskimäärin 31,4 laukausta per ottelu ja vastustaja 24,1 per ottelu
HIFKin maalintekotehokkuus vaaralliselta maalintekoalueelta on 9,3 % ja vastustajan 10,8 %
HIFKin maalintekotehokkuus vaarallisen maalintekoalueen ulkopuolelta on 3,2 % ja vastustajan 3,5 %
HIFKin maali on vaatinut keskimäärin 17,8 laukausta ja vastustajan 15,6
Hyökkäyspeli:
Joukkueiden erot ovat melko selvästi hahmotettavissa. Tappara rakentaa mieluummin laadukkaamman paikan kuin laukoo paikasta mistä hyvänsä. Tämä selviää vertaamalla vaarallisen maalintekoalueen laukausten suhteellista osuutta (Tappara 44,1 % – HIFK 39,6 %). HIFK on pyrkinyt laukomaan paljon (eniten Sport-pelissä, 82 laukausta), mutta vaaralliselta maalintekoalueelta ei ole suhteessa yhtä paljon laukauksia kuin Tapparalla.
Maalintekotehokkuus on sekä prosentteina että laukausta per maali-tilaston osalta Tapparalla parempaa luokkaa. Tappara on ollut tehokkaampi vaarallisella maalintekoalueella (laukausprosentit Tappara 12,7 % – HIFK 9,3 %), mutta HIFK on ollut hivenen tehokkaampi vaarallisen maalintekoalueen ulkopuolella (Tappara 2,8 % – HIFK 3,2 %).
Puolustuspeli:
Tässä nähdäänkin jo selkeämpiä eroja. Tappara on onnistunut puolustamaan vaarallisen maalintekoalueen siinä määrin, että vastustaja on laukonut vain 38,7 % laukauksistaan sieltä, kun HIFKin vastustajan lukema on 40,1 %, joka on suurempi kuin HIFKillä. Vastustaja on laukonut Tapparan peleissä kokonaisuudessaan enemmän, mutta erossa korostuu vaarallisen maalintekoalueen ulkopuoliset laukaukset (Tappara 22,7 – vastustaja 31,1).
Vastustajan maalintekotehokkuudessa nähdään merkittävimmät erot. Tapparan vastustajan maalintekotehokkuus vaaralliselta maalintekoalueelta on melko heikko, mutta vielä heikompi on vaarallisen maalintekoalueen ulkopuolisten laukausten tehokkuus: vain 0,2 % niistä on mennyt maaliin, eli vain yksi kappale (Laatikaisen maali viimeisimmässä Kärpät-ottelussa).
Tässä nähdään myös huippumaalivahdin eli Metsolan vireen merkitys. HIFKin otteluissa vastustaja on ollut laukomisessaan tehokkaampi kaikilla esitetyillä mittareilla. Vaaralliselta maalintekoalueelta prosentit (Tapparan vastustaja – HIFKin vastustaja) 8,7 % – 10,8 %, vaarallisen maalintekoalueen ulkopuolelta 0,2 % – 3,5 % ja Tapparan vastustajan maali on vaatinut 28,4 laukausta, kun HIFKin vastustajan maali on vaatinut keskimäärin 15,6 laukausta.
Vastustajan maalintekotehokkuudessa on syytä ottaa huomioon myös oma maalivahti. Tapparalla se on ollut käytännössä vain Metsola, mutta HIFKillä on ollut vaihtelua Husson ja Lankisen välillä. Lankisen tilastot ovat paremmat loppukaudesta, mutta joukkuetasolla väitän silti Tapparan olevan edellä mitä puolustuspeliin tulee.
***
Näiden tilastojen valossa joukkueiden hyökkäyspeli menee koko lailla tasan. Olen tilastosta jättänyt pois tyhjiin tehdyt maalit, joita Tapparalla oli tarkastelujaksolla neljä kappaletta, tämä olisi vääristänyt tilastoa selvästi. Suurin ero hyökkäyspelissä tulee laukomisessa yleensä, sillä Tappara pyrkii tuottamaan laadukkaita paikkoja määrällä kilpailun sijasta, kun HIFK on pyrkinyt laukomaan hanakammin.
Puolustuspelissä ero Tapparan hyväksi on melko selkeä. Ero etenkin vaarallisen maalintekoalueen ulkopuolisissa laukauksissa on merkittävä Tapparan eduksi, eikä Metsolan roolia kaukolaukauksien nollaamisessa voi väheksyä. Tapparaa vastaan tehdyn maalin eteen on joutunut tekemään lähes tuplasti enemmän ”töitä” (laukauksia) kuin HIFKiä vastaan.
HIFKin puolustuspeli vaikuttaa olevan hieman hatarammalla pohjalla ja etenkin maalivahtien osalta Lankisen varassa, ainakin jos runkosarjan lopun tilastoja silmäilee. Husson vuoroilla joukkueen puolustuspeli ei ole ollut voittavalla tasolla. Tapparalla on toki yksinvaltias Metsola ja hyvin silloin tällöin tuuranneet Peltonen ja Hrachovina (Noronen?), mutta niin kauan kuin Metsolalla tuollainen runkosarjan lopun ja isossa kuvassa koko kauden kestänyt suoritustaso pitää, ei Tapparalla pitäisi olla suurempia ongelmia puolustuspelin tiiviyden suhteen. Metsola on nollannut jäätävän tehokkaasti vaarallisen maalintekoalueen ulkopuoliset laukaukset (torjuntaprosentti 99,8 %) eikä vaarallisen maalintekoalueen laukausten torjuntaprosentissakaan ole moittimista (91,7 %).
Huomisen jälkeen saadaan sitten enemmänkin lihaa luiden ympärille, kun nähdään miten joukkueet lähtevät toisiaan vastaan pelaamaan. Ratkaisevaa tulee olemaan se, että A) pystyykö Tappara säilyttämään puolustuspelinsä runkosarjan lopun tasolla, minkä väittäisin riittävän jo melko pitkälle ja B) pystyykö HIFK puolustamaan hivenen laadukkaammin kuin on nähty. Numerollisesti joukkueiden hyökkäyspeli on nimittäin melko tasoissa, kuitenkin pienellä erolla Tapparalle.