Lätkäpiireissä on olemassa sanonta: "Yhden maalin tappiosta on helvetin pitkä matka yhden maalin voittoon." Tämäkin peli oli näennäisen tasainen, mutta se oli sitä ainoastaan Tapparan lepsuilun vuoksi. IFK pelasi ihan hyvin, mutta oli silti paljon kauempana voitosta kuin lukemat antavat ymmärtää. HeGe41 kommentoi yllä, että Tappara otti kliinisen voiton ja olen täysin samaa mieltä. Haluan tässä yhteydessä muistuttaa, että Tappara on kerännyt joulutauon jälkeen pisteitä parhaalla pistekeskiarvolla ottaen voittoja välillä oikein hyvällä pelillä, välillä taas todella aneemisella esityksellä. Peli on kuitenkin aina suhteessa vastustajaan, ja Tappara on kevätkaudella pystynyt poistumaan kaukalosta voittajana kaikenlaisten esitysten jälkeen. Tänään ei nähty likimainkaan parasta Tapparaa, vaan kotijoukkueen esitys oli tietyllä tapaa kaksijakoinen: vahva ensimmäinen puolisko, mutta sen jälkeen todella säästöliekillä pelaamista. Ikään kuin pelaajat kokeilisivat, että riittääkö tämä. No eihän se riittänyt, vaan nenille tuli. Kuitenkin heti, kun IFK tasoitti, niin pelaajista näki, että ei tässä mitään hätää ole ja me tämä peli vielä hoidetaan kotiin. Haapalan taistelutahtomaali kuvasti koko joukkueen henkistä kanttia hyvin.
Hyvän joukkueen tunnistaa siitä, että se voittaa huonollakin pelillä. Tämä sarja tulee päättymään 4-0 tai 4-1, jollei IFK löydä jotain merkittävää lisää vielä pelaamiseensa. Se lisä voisi olla Elkinsin ja Grillforsin palaaminen. Toisaalta myös IFK:n pelitapa on liian ennalta-arvattavaa pystysuunnan nopeaa suunnanmuutospeliä, jossa yksi jätkä (Zaborsky) koko ajan kyttää hyökkäyssinisellä. Siihen täytyisi saada jotain lisää. Tuomarit vetivät hekin melko heikon esityksen tänään, liekö Levosella ollut playoff-jännitystä? Onneksi älyttömiä vihellyksiä meni molempiin suuntiin.
Hyvän joukkueen tunnistaa siitä, että se voittaa huonollakin pelillä. Tämä sarja tulee päättymään 4-0 tai 4-1, jollei IFK löydä jotain merkittävää lisää vielä pelaamiseensa. Se lisä voisi olla Elkinsin ja Grillforsin palaaminen. Toisaalta myös IFK:n pelitapa on liian ennalta-arvattavaa pystysuunnan nopeaa suunnanmuutospeliä, jossa yksi jätkä (Zaborsky) koko ajan kyttää hyökkäyssinisellä. Siihen täytyisi saada jotain lisää. Tuomarit vetivät hekin melko heikon esityksen tänään, liekö Levosella ollut playoff-jännitystä? Onneksi älyttömiä vihellyksiä meni molempiin suuntiin.